Suomen poliittinen kartta

Ihan yllättävän pian tulevat taas seuraavat vaalit meilläkin, ja kun Suomen politiikkakin on mennyt niin sekaisin, että ei oikein ole tietoa, ketä kannattaa äänestää ja mihin suuntaan ääni oikeasti tätä maata vie.  Päästäkseni edes jonkin verran kartalle yritin ottaa selvää, mihin mikin puolue tätä maata oikein ajaa.

  

Seuraavassa nyt sitten itse laatimani analyysi siitä, millaisia puolueita meillä oikein on.

Yleisnäkemykseni on se, että niitä on liikaa.  Kun nyt kuitenkin on niin, että laki sallii kaikille niille oikeutuksen olla olemassa, meidän tulee vain koettaa oikeasti selvittää, kenelle äänemme annamme.

Ensinnäkin meidän eduskunnassa on kolme vasemmistopuoluetta. Vasemmistoliitto, demarit ja vihreät.  Vihervasemmisto on siis aika osuva kuvaus tälle blogille. Pääsääntöisesti näillä on rakkikoiran rooli, eikä siitä suunnasta apua oikein tämän maan kehitykselle odotettavissa ole.

Keskiseen bloggiin lienee laskettava Keskustapuolue ja siniset, jotka eroavat toisistaan vain hiukkasen.  Kepu toki hallitsee tätä bloggia, mutta siniset toivat tullessaan ne ”persujen” arvot, joita käytettiin alkuperäistä hallitusohjelmaa muokatessa. Ei aivan ihanteellisia, mutta kuitenkin asioita, joiden kanssa voidaan elää.

Oikealta laidalta löytyy sitten Kokoomus ja RKP, joita molempia pidän hallituskelpoisena ja isänmaallismyönteisinä, vaikka RKP:n kohdalla joskus mietinkin hieman pidempään.

Nykyiset ”persut” onkin sitten asia erikseen. Ymmärsin hyvin, että Sipilä ei voinut moista porukkaa hallituksessa pitää, sillä selvää oli, että riitaa ja vahinkoa syntyisi. Kyllä se niin on, että kansallissosialismi on aate, joka jouti kuolemaan Hitlerin mukana, eikä uusnatseille pidä antaa jalansijaa pikkuvarpaan vertaa.

Noiden kolmen isomman blogin lisäksi meillä on joukko pienpuolueita, joilla ei ole oikeastaan muuta merkitystä kuin että ne on merkitty puoluerekisteriin. Ylipäätään ne ovatkin olemassa omia asioitaan ajamassa ja koettavat saada jonkun ”oikean” puolueen oman agendansa puhemieheksi.  Asettuvat milloin kenenkin taakse olettaessaan, että ehkä täältä tulisi tällä kertaa apua.  Näiden puolueiden poliittinen vaikutusvalta on varsin vähäinen. Vaikuttaa siltä, ettå kristilliset jää yksin tuohon bogien ulkopuolelle ja joutuu liittoutumaan milloin kenenkin kanssa, ilman oikeaa poliittista vaikutusvaltaa.

Hyvä näin, sillä kristillisyys onkin aate, joka oikeasti kuuluu kaikille, eikä sitä tulisi milloinkaan politisoida.  Saattaa pian käydä niin kuin vihreille on jo käynyt: aate on kuollut, mutta politiikka on jäljellä.

Vaikea tästä sopasta on omaa puoluetta löytää.  Maaseutukaupungissa kun asun - .joka tarkoittaa Helsingin ulkopuolella - en ihan voi niellä keskustalaista politiikkaa sellaisenaan. Tuo keskustalainen bloggi tuntuu kuitenkin järkevimmältä vaihtoehdolta, joten nyt näyttää siltä, että siniset vievät minun ääneni. Poliittista vaikutusvaltaahan puolueilla seuraavassa hallituksessa ei ole, joten sen on ehkä pakko nojata Keskustapuolueeseen.

Minulle tämä on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin Kokoomuksen ja ruotsalaisten muodostama oikeistobloggi, joka kyllä ajaa tämän kansan etua, kunhan ensin ”isokenkäisten” asiat ovat kunnossa. Ihan yhtä räikeää ei ole kepulainen politiikka, jossa uskon sinisilläkin olevan jotain sanomista.  Uskon sinisten ajavan koko kansan asiaa, joten ehkä se on sitten se minun vaihtoehtoni. 

Meinasin jo sanoa, että mikään ei ole varmaa ennen vaaleja, mutta on sentään.  Varmaa on se, että uusnatseja tai vihervasemmistoa en koskaan tule äänestämään, niin että jos horjun, niin horjun oikeisto- ja keskustablogin välillä. 

Kristillisten puolueohjelma jaettaneen jokaiselle kirkossa vihittävälle hääparille, mutta minun mielestäni se sopii hyvin huonosti politiikkaan. Yleensäkään mihinkään politiikan osa-alueeseen ei saisi sekoittaa uskontoa missään muodossa.  Oikeat ja rehelliset asiat kyllä, ja useinhan ne ovatkin asioita, jotka löytyvät kaikista uskonnoista ja Raamatustakin. 

Jos jotakuta haittaa vaikkapa muslimien pitämä huivi, niin älköön pitäkö. Suomalaiselle sopiikin paremmin lippalakki, jota monet pitävät syödessäänkin.