Lakimme kieltää myös syrjinnän ihonvärin, etnisen taustan, sukupuolen
tai nimenomaan uskonnon takia. Täytyy myöntää, että suurin osa kansastamme
kunnioittaakin tätä lakia, mutta arjen puheissa tämä tahtoo unohtua.
Runsas viikko siten olin käymässä eräässä poliittisessa
toritapahtumassa. Toki olin siellä käypäläisenä niin kuin joku minulle
tuntematon herrakin. Kuulin kuitenkin kuinka tämä herrasmies pyrki levittämään
täysin väärää tietoa maahanmuuttajista ja pakolaisistakin. Kun satuin tietämään asioista hieman
totuudellisempaa tietoa, tartuin herran puheeseen ja pyrin korjaamaan valheellisia
väittämiä. Luultavasti mies tunsi olevansa heikoilla, joten hän heitti
viimeisimmän valttikorttinsa pöytään. Mies esitti minulle kysymyksen: ”Haluanko
minä, että islamin usko leviää tähän maahan?”
Vastasin miehelle rehellisesti, että en minä sitä
varsinaisesti halua, mutta ei minulla ole mitään sitä vastaankaan.
Tuntui kuin tuo olisi ollut punainen vaate tuolle herralle,
joka yltyi kertomaan niistä julmuuksista, joita muslimit ovat maailmassa
tehneet. Tottahan sekin, että todella ovat tehneet, mutta eivät siksi että ovat
muslimeja, vaan siksi, että ovat jostakin syystä kokeneet sen
oikeutetuksi. Näinhän on käynyt myös
kristityille niin Pohjois-Irlannissa, Jugoslaviassa ja Suomessakin vuonna
1918 Ihminen nyt vain on sellainen,
että vallanhimo saa tekemään kauheita
tekoja, ja kun alkuun on päästy, syntyy koston kierre, joka ruokkii itse
itseään. Uskonnolla ei todellakaan ole mitään tekemistä tämän asian kanssa,
vaikka se usein nimitetään syntipukiksi.
Pääasiassa tuo syntipukiksi joutuminen johtuu kuitenkin siitä, että
lähes jokaisella valtiolla on oma ”kansallisuskontonsa”, joka sitten mainitaan
selkkauksien syyksi. Luultavaa kuitenkin on, että ei ketään kiinnosta, mitä
uskontoa tuo vihollinen tunnustaa - se on yksinkertaisesti vain vihollinen,
jota vastaan jostakin syystä soditaan.
Tuon torikeskustelun jälkeen mietin, mitä tapahtuisi, jos
islaminusko leviäisi tähän maahan. Uskon, että ainakin Alkon myynti laskisi
entisestäänkin, sillä islamin usko suhtautuu varsin nihkeästi alkoholin
käyttöön. Tunnen monia muslimeja, olen matkustellut monissa muslimimaissakin ja
olen huomannut, että kansa todella tottelee tuota ”kieltoa”. Paljon olen juoppoja nähnyt, mutta en
eläessäni yhtään juoppoa muslimia.
Saattaisi siis olla hyvin tervehdyttävä uskonto.
Tosiasiassa Suomessa on yli tuhat uskonnollista järjestöä ja
kymmeniä eri lahkoja ja kirkkokuntia. Minäkin kuulun suureen valtion kirkkoon, siihen
kansainvälisesti suurempaan, mutta en mitenkään kuvittele, että olemme ainoita
oikeassa olevia. Pääsääntöisesti yritän vain toimia niin kuin oikeaksi näen,
enkä aina edes muista, mitä juuri minun uskontoni tästä asiasta sanoo.
Toki joskus olen kokenut ”uskonnollisia värväreitä”, mutta
olen ystävällisesti kertonut heille, että mielelläni uskonnosta keskustelen,
mutta minulla ei ole pienintäkään aikomusta jättää omaa kirkkoani.
Nuo useat kirkkokunnat ja lahkot ovat varmasti hyvällä
asialla, ainakin omasta mielestään, mutta ehkäpä hekään eivät kunnioita uskonnonvapautta.
Jotenkin on kuitenkin tärkeää, että he saattavat sanomaa pahuutta vastaan.
”Eiväthän terveet tarvitse parannusta vaan sairaat.”
Toinen mielilausahdukseni on: ”Jokainen tulee uskollaan
autuaaksi.” Jokainen saa mielestäni
uskoa ihan miten haluaa, eikä se mitenkään haittaa minun mielenrauhaani.
Toki olen iloinen, jos ihminen on löytänyt itselleen sopivan
uskonnon, kunhan ei yritä syöttää sitä minulle.
Suomen lakia tulisi kuitenkin kaikkien noudattaa, jopa
Jehovan todistajienkin. Islaminuskoisten kanssa en tiedä tässäkään suhteessa
olevan ongelmia.
”Jumala on suuri ja Muhammed on hänen profeettansa” on
lausahdus, jonka usein kuulee muslimien suusta. Jos joku haluaa väittää sitä
vastaan, voi saman tien mennä kirkkoon ja kertoa papille, että tämä valehtelee.
Suomensin tässä vain tuon arabiankielisen lauseen, jotta sana
Allah tulisi oikein ymmärretyksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti