Kaksoiskansalaisuus

Onko kaksoiskansalaisuus virhe?  Virhe tai ei, niin ainakin se on aiheuttanut ylimäärästä puhetta ja parran pärinää viime aikoina.  Sotilasvirkoihin ei saa kuulemma asettaa kaksoiskansalaisia. Jos valta olisi minulla, en minäkään hyväksyisi mihinkään virkoihin ihmistä, joka ei osaa edes päättää, minkä maan kansalainen hän haluaa olla.

Maailmassa on maita, jotka eivät hyväksy mokomaa järjestelmää, ja miksipä hyväksyisivät.  Näin äkkipääten ajatellen siitä on enemmän harmia kuin hyötyä. Sen sijaan kansalaisuusvaatimus voitaisiin monissa tapauksissa poistaa kokonaan, mutta Suomen kansalaisuuden saamisen ehtoja voitaisiin jopa hieman rukata. Vähintä mitä minä ajattelen olisi eräänlainen sotilasvalaan rinnastettava kansalaisuuslupaus.

Kaikille kansalaisille, syntyperästä riippumatta, tulisi myös asettaa jonkinlainen Suomessa asumisvelvollisuus, jos on onnistunut nauttimaan opintotuen kaltaisia sosiaalietuja. Takaisinmaksuvelvollisuus ainakin, sillä ei toki täällä Suomessa ketään voi vankina pitää.

Miksi edes ehdotan tuollaista järjestelmää?

Rasistit ja muut maahanmuuttovastaiset kiljuvat kurkku suorana, että maahanmuuton kustannukset on laskettava.  Monessa maassahan ne on jo laskettu, ja lähes kaikkialla todettu, että pitkällä aikavälillä tulos on positiivinen. Siis maahanmuuttaja tuottaa enemmän kuin kuluttaa.  Näinhän se luonnollista onkin, sillä jokaisen ihmisen perustarve on elättää itse itsensä. Kuinka kukin valtio sitten pystyy hyödyntämään tuon tarpeen, riippuu valtion omasta politiikasta. Suomen kaltainen ”muuttotappiomaa” hyötyy maahanmuuttajista erityisen paljon, sillä meidän sosiaaliavustusverkosto on sellainen, että syntyperäinen suomalainen on parikymmentä ensimmäistä elinvuottaan Suomen valtiolle kuluerä.  Monet hyvin koulutetut ihmiset saattavat maksaa jopa satoja tuhansia, ja juuri heidän joukossaan on se suurin ulkomaille muuttajien porukka.  Kaiken tuon valtiolta saamansa edun he vievät mennessään, joten siitä meidän tulisi oikeasti olla huolissamme. Heihin verrattuna maahanmuuttajien saama alkuavustus on pelkkä taskuraha, joka jää muutamaan prosenttiin meihin alkuasukkaisiin sijoitetuista rahoista.

Alun perin puhuin siis kaksoiskansalaisuudesta. Kyllä tämä asia siihenkin liittyy, sillä hyvin monet ulkomaille muuttavat ihmiset, jopa suomalaisetkin, haluavat nauttia molempien maiden tarjoamista etuisuuksista. Joskus kaksoiskansalaisuus on etu, mutta joskus se saattaa asettaa ikäviä velvollisuuksiakin. Esimerkiksi joitakin eläkeläisten kohtelu eri maissa on varsin erilaista, verolait kun ovat aika kimurentteja. Jos minulta kysyttäisiin, niin kyllä minä taas asettuisin sille kannalle, että Suomesta maksetusta eläkkeestä peritään vero heti maksettaessa Suomessa, ihan riippumatta siitä, missä eläkkeensaaja asuu. Menköön sitten vaikka Timbuktuun, jossa elinkustannukset ovat kuitenkin niin alhaiset, että käteen jää kyllä riittävästi rahaa, vaikka joutuisi vielä silläkin verotettavaksi.  Tästähän me suomalaiset haluamme rettelöidä, vaikka ihan itse olemme hakeutuneet ”veropakolaisiksi.”  Aina se ei vaan onnistu, sillä kaikilla yhteiskunnilla on myös kuluja, joista jokaisen asukkaan on huolehdittava... joskus jopa entistenkin.

Kyllä minä vastustan kokonaisuutena kaksoiskansalaisuutta, mutta askel parempaan olisi jo se, että siihen vaadittaisiin molempien maiden suostumus. Esimerkiksi Venäjä ei hyväksy kaksoiskansalaisuutta.  Miksi meidän siis pitää se tässä tapauksessa hyväksyä.  

En toki kiellä venäläisiä hakeutumasta suomalaisiksi, mutta olkoot sitten suomalaisia, kunhan täyttävät kansalaisuus vaatimuksen.