maanantai 3. syyskuuta 2018

Tuulivoiman varjossa

Olen kuulut kaikenlaisia tarinoita tuulivoimasta ja sen ympärillä riehuvasta korruptiosta.  Jos kaikki olisi totta. Voisi luulla että lähes jokainen tuulimylly on noussut pystyyn hieman hämäräperäisellä tavalla. Uskomattomaltahan nuo tarinat joskus tuntuvat, eivätkä kaikki ole varmaan edes totta. Ehkä eivät kaikki olekaan, mutta sen tiedän, että suurimmalta osaltaan kyllä.

Lukekaapa ja ajatelkaa. 
Koin eräänlaisen henkisen heräämisen, kun vaimoni luki minulle otteita kirjasta ”Tuulinen maa”. Vaikka kirja olikin viihteelliseksi romaaniksi tarkoitettu, sillä oli kuitenkin heikohko yhteys todellisuuteen. Se kertoi siitä häikäilemättömyydestä, jolla tuulivoimalle vallattiin maata. Juonittelua, lahjontaa, uhkailua ja jopa väkivaltaa. Sekä vaimoni että minä olemme täällä Suomessa tuulivoimaa vastustavan kansalaisyhdistyksen jäseniä ja vaimoni sen lisäksi myös vastaavan saksalaisen yhdistyksen jäsen, niin on luonnollista että aihe on kiinnostanut meitä.

Aikaisemmin minun tuulivoimavastaisuuteni perustui vain niihin tosiasioihin, joissa voin nojata teknistaloudelliseen sekä tekniseen koulutukseeni. Lähinnä se perustui siis toteamukseen, että se on taloudellisesti kannattamatonta, epävarmaa ja metsissä törröttävät häkkyrät pilaavat maiseman.

Mitä syvemmälle asiaan paneuduin, sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, että tuo näennäisenergia on vähän kerrassaan muuttamassa koko maan asumiskelvottomaksi. Kyse ei olekaan pelkästään tekniikasta, taloudesta eikä maisemasta. Kyse on myös ihmisten terveydestä.

Luettuani tuosta aiheesta useita teoksia ja ulkomaalaisia tutkimuksia, päätin minäkin kirjoittaa kokemuksiini perustuvan kirjan, johon ajattelin ottaa mukaan myös tiukasti totuuteen pohjautuvaa faktaa ja viihdearvon lisäämiseksi myös fiktiota, joka voisi olla totta.  

Toistaiseksi kirjasta on valmiina vain nimi, aihe ja ensimmäinen luku.  Uskon kuitenkin pystyväni kirjoittaman tuon kirjan, jos saan tulkkausapua vaimoltani ja ulkomaalaisilta tutkijoilta.  Yksi heistä on tulossa Kalajoelle luennoimaan tuulivoiman terveysriskeistä.  Menkää vain kuuntelemaan Sani-hoteliin, luennoilla saattaa olla tervehdyttävä vaikutus.


Sitten vielä tuohon vaimoni lukemaan kirjaan.
Luettuaan otteita minulle totesi vaimoni, että eihän tällainen oikeasti voi olla totta.  Pienen hetken olin taipuvainen ajattelemaan samoin, mutta sitten koin tuon ”valaistumisen”. Suurin osa kansastahan ajattelee juuri näin ja samalla antaa tuulivoimayhtiöille mahdollisuuden tuohon rikolliseen toimintaan.  En toki ole Suomen ainut tuulivoimapakolainen. Tuskin edes Kalajoellakaan, mutta hyvin monet kärsivät sairautensa kiltisti leimautumisen pelossa.  Tuulivoimayhtiöt ovat onnistuneet iskostamaan ihmisten mieliin myös käsityksen siitä, että jos valitat sairastuneesi tuulivoimasta, olet vain luulosairas. Hulluksi leimaamisen pelko saa ihmisen kestämään suuriakin määriä fyysisiä kipuja.  Minulla on Kalajoella ystäviä, jotka ovat uskaltautuneet kertomaan minulle oireistaan, mutta lääkärit puistelevat vain päätään, kun ei kuulemma ole tutkimustuloksia.

No joo... tutkimustuloksia kyllä on, ja kuten mainitsin, eräs tutkijaprofessori on tulossa Kalajoelle keromaan tuloksistaan. Tosin nainen on ulkomaalainen, niin kuin kymmenet tutkimuksetkin. Kaikki päätyvät kuitenkin samankaltaiseen lopputoteamukseen.  ”Matalataajuinen värähtely on monille ihmisille ja eläimille vaaraksi ja saattaa aiheuttaa jopa kuolemaan johtavia sairauksia.”


Miksi Suomessa ei lupauksista huolimatta ole tällaisia tutkimuksia julkaistu?  Minun henkilökohtainen arvioni on, että jollakin luettelemistani keinoista tuulivoimayhtiöt ovat pystyneet estämään sen. Niin kauan kuin näitä tutkimuksia ei ole, voidaan sanoa, että ”tutkimuksia ei ole.”  Ei toki ole päinvastaisiakaan tutkimuksia.

Niinpä niin.  Kourallinen ihmisistä hyötyy tuulivoimaloiden rakentamisesta ja tämän kourallisen hyväksi me uhraamme paitsi osan veroeuroistamme, niin myös terveytemme.  Minun kirjoittamani kirja kertoo asuinkelvottomasta planeetastamme. Mutta sitä odotellessa lukekaa tuo Esa Pikkumäen kirja ”Tuulinen maa”.  Se ei ehkä ole totta, mutta kyllä siinä vähän totuutta on.

Voitte aloittaa tämän ajatuksenne uudistamisen menemällä ensi viikonvainteessa Sani- hotelliin kuuntelemaan absoluuttista faktaa.

Tämän tutkijan tarkoitus ei ole vastustaa suomalaisia tai muutenkaan tuulivoimayhtiöitä.  Hän on vain tutkinut tuulimyllyjen vaikutusta ihmisiin. Minä olen tuon vaikutuksen kokenut henkilökohtaisesti ja siksi minä vastustan tuulivoimayhtiöitä. 

On se sikamaista toimintaa.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti