Soini-äänestys

Kaikkea tähän maailmaan näyttää mahtuvan.  Onhan se tietysti niin kuin oikeusasiamies totesikin, että ulkoministerin esiintyminen abortinvasaisessa tilaisuudessa on hieman ongelmallista, mutta ei missään nimessä lain vastaista. Eduskunnassa käytiin asiasta vilkas, ajoittain jopa kiihkeäkin keskustelu, jossa ei sanallakaan sivuttu Soinin tehtävien hoitoa.  Käsitykseni mukaan hän on hoitanut ulkoministerin tehtävät varsin moitteettomasti, joka lienee kuitenkin se tärkein asia. Näyttää kuitenkin siltä, että Suomen eduskunnalla on taipumus sotkeutua lillukanvarsiin ja tärkeimmät asiat saavat väistyä aina, kun on vähänkin tilaisuus mollata toisen puolueen jäseniä.

Sosiaalisessa mediassakin näytti asiasta syntyvän vilkas keskustelu, aivan kuin ei meillä ei oikeita asioita olisikaan. Ehdottipa joku, että eduskunnan puhemiehen olisi pitänyt ohjata äänestys koskemaan pelkästään Soinin luottamusta. Vähän minua ihmetytti, kun asian esittäjän status oli sellainen, että hänen olisi pitänyt tietää, että ei puhemiehenkään valta ihan mihin tahansa yllä.  Ei siis sitä tosiasiaa voinut miksikään muuttaa, että kyse oli koko hallituksen luottamuksesta, ja senhän pääministeri sanoi ääneen ihan vain selventääkseen tilanteen.  Totta maar hallitus olisi kaatunut, jos Soini-äänestys olisi päättynyt toisiin numeroihin. Kokoomuslaiset eivät oikein tienneet, kumpi kanta tuo tai vie ääniä, niin että ainakin osa oli pois äänestyksestä. Ihan sama oli näkemys myös ”persuilla”, joiden kantti ei yksinkertaisesti kestänyt äänestää entistä puheenjohtajaa vastaan, jota muutenkin oli jo puukotettu selkään.

Some-keskusteluissa oli kaksi linjaa.  Osa puhui sanan ja mielipiteen vapaudesta, osa taas ministerin asemasta. Tietysti noita näkemyksiä voitiin käyttää sekä puolesta että vastaan, mutta oikeastihan ei kummastakaan asiasta ollut kysymys.

Kyse oli puhtaasti ”demarien” vaalitaktiikasta, johon muu punavihreä oppositio näytti yhtyvän.  RKP:n näkemys kyllä yllätti minut, mutta olisiko sitten niin, että ruotsalaiset näkivät parhaaksi peesata suurinta oppositiopuoluetta. Tällä kertaa se ei ollut oikein viisas taktiikka.  Myös hallituskumppani kokoomuksen rivien repeily saattoi hyvin edesauttaa puolueen kannatuksen laskua.

En halua juuri nyt ottaa kantaa hallitukseen puolesta tai vastaan, mutta olisihan se ennen kuulumatonta, jos yhden ministerin henkilökohtainen vakaumus kaataisi hallituksen, varsinkin kun tämä vakaumus on aina ollut koko Suomen kansan ja eduskunnan tiedossa.  En ole koskaan kuullut, että Soini olisi missään virallisessa tilaisuudessa tuonut kantaansa esille, eikä missään tapauksessa ole väittänyt, että se olisi hallituksen, eduskunnan tai edes Suomen kansan linja. Se on asia, joka ei yksinkertaisesti kuulu hallitusohjelmaan.

Epäluottamushankkeen monenlaisista motiiveista siis puhuttiin sekä somessa että muuallakin julkisuudessa, mutta todelliset syyt taisivat sittenkin jäädä hämärän peittoon. 

Kun en ole kansanedustaja enkä enää edes poliitikkokaan, täytyy minunkin vain arvailla.  Tuskin kuitenkaan kovin pahasti erehdyn, jos väitän, että asiaan vaikutti vaalien läheisyys.  ” Demarit” yrittivät lyödä viimeisen niitin kannatuksensa nousun  huipuksi ja sai osan oppositiosta uskomaan keinon erinomaisuuteen. Vihervasemmisto näkee siniset ehkä sittenkin vaarallisempana kuin gallupit kertovat ja näin luulivat iskevänsä viimeisen naulan arkkuun.

Jotenkin minä olen haistavinani, että taisi vasara osua omaan nilkkaan.  Varmaa on, että ainakaan Soinin kannatus ei tuosta ”mollausoperaatiosta” laskenut ja todennäköisesti se sataa osittain myös sinisten laariin.

”Kyllä kansa tietää”, sanoi Veikko Vennamo aikoinaan ja oli varmasti oikeassa. Tuskinpa Sumessa on yhtään ihmistä, joka ei näe vihervasemmiston pelin todellista luonnetta. Kyllä siinä vähän myös ”ruotsalaisten” kasvot tahrautuivat.

Ruotsalaisten kannatus pysynee kuitenkin vakiona, sillä kysehän ei ole politiikasta, vaan ruotsin kielen asemasta, ja kielipuolueella on melko vakaa asema ruotsinkielisten keskuudessa. 

Luultavaa on, että eduskuntavaaleissa sinisten ja ”persujen” kannatus on melko tasainen, sillä edes perussuomalaisten taitava väistöliike ei estä äänestäjien siirtymistä sinisiin.

Vihervasemmistolle tämä kyllä merkitsee jonkinasteista kasvojen menetystä, joka näkyy numeroina vaaleissa.