Olen ehkä liikaakin kirjoittanut ”oikaisustamme”, joka oli pelkkää hölmöilyä, mutta olihan se varsin kova koettelemus meille sekä Pirjon autolle. Antreasta minulle ei päässyt syntymään suurempia kokemuksia eikä muita muistoja juuri tällä matkalla. Karjalaiseen tapaan jokaisessa vähänkin merkityksellisessä kylässä oli oma kirkko tai tsasouna, joita venäläiset olivat rakentaneet. Uskonto ja nimenomaan ortodoksinen uskonto on venäläisille hyvin täkeää. Toki Karjalassa oli ortodokseja jo Suomen aikoinakin, mutta silloin valtauskonto oli luterilaisuus. Vaikka suomalaiset eivät ortodoksisuutta hävenneetkään, vaihtoi moni Karjalan pakolainen uskontoa vain siksi, että ei halunnut kuulla rasististen suomalaisten ryssittelyä. Myös minä sain kuulla olevani ”ryssän lapsi” - vaikka isäni oli haavoittunut kahdesti sotiessaan Suomen puolesta. Luulen, että koko perheemme oli enemmän suomalainen kuin nykyisin itseään perussuomalaisiksi nimittävät natsismin kannattajat. Kuten jo aiemmissa teksteissäni olen todennut, niin Karjala oli ehkä Suomen suomalaisin maakunta.
Copyright: Ninaras, krasakka@gmail.com
Antreassa ei siis ihmeitä tapahtunut, mutta siellä oli yksi näistä todella kauniista kirkoista, emmekä tietenkään voineet olla katsomatta rakennusta hieman tarkemmin. Kirkot ovat Venäjällä aina auki, ja niinpä poikkesimme myös sisälle Antrean kauniiseen kappeliin. Kielitaito, tai pikemminkin sen puute, rajoitti meidän keskusteluja kirkonpalvelijan kanssa, mutta saimme sentään ostettua kolme pientä ikonia ennen matkan jatkamista Käkisalmeen ja sitten kohti Lahdenpohjaa.
Lahdenpohjassa ei sitten ihmeitä tapahtunut, ja se olikin
ehkä viime käynnistä vähiten muuttunut kaupunki.
Ortodoksinen kirkko toki
sielläkin oli ja rannalla sijaitsi joku ortodoksinen rakennus, jonka tarkoitus
jäi ainakin minulle hämärän peittoon.
Kirkko tai tsasouna se ei ainakaan ollut, sillä sen ovi oli lukittu. Jos
oikein muistan, niin näin oli myös edellisellä kerralla pari vuotta
aikaisemmin.
Katselimme kaupunkia hetken aikaa ja katselimme
venäläistyylisiä kauppatapahtumia, joita Suomessa varmasti kutsuttaisiin
markkinoiksi. Markkinoitahan ne
muistuttivat, mutta vaikutti siltä, että niitä oli vähän joka kylässä. Tulimme
siihen tulokseen, että sangen tavallisesta ”toritapahtumasta” lienee kysymys.
Kun nyt sitten oli oikea tie Sortavalaan löydetty, jatkettiin
matkaa sinne. Tiesimme entuudestaan,
että siellä ainakin olisi joku hyvä hotelli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti