Jääviydestä

Suomi pitää itseään oikeusvaltiona, ja kieltämättä paljonhan on viime aikoina tapahtunutkin sellaista, josta joku vuosikymmen sitten ei voitu edes uneksia. Lähes kaikki ”isokenkäisten” mokat painettiin villaisella, ellei niistä saatu kunnollista poliittista ajojahtia. Kansa kokee ehkä suurimpana asiana Jari Aarnion tapauksen, jossa korkean poliisiviranomaisen todettiin syyllistyneen useisiin rikoksiin. Totta, että sellaiset mätäpaiseet on puhkaistava, mutta todella paljon on vielä tehtävä.  Johonkin muurarijärjestöön kuuluminen ei saisi antaa syytesuojaa edes pienissä rikoksissa.  Viranomaisia, jopa poliisijohtoakin on nyt hieman näpäytetty, mutta suurimmat vaikuttajat, ministerit, saavat edelleen jatkaa kansalaisen oikeustajun vastaista toimintaa.

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen tuomittiin korkeimmassa oikeudessa sakkoon hänen osallistuttuaan päätöksentekoon, joka hyödytti hänen veljensä yhtiötä. Selvää on, että kyseesää oli menettelyvirhe, vaikka ei ole mitään näyttöä siitä, että Nissinen olisi hyötynyt asiasta henkilökohtaisesti.

Olen puhunut ja kirjoittanut usein eräästä paljon suuremmasta epäoikeudenmukaisuudesta, mutta vasta nyt on Helsingin yliopistolehdessä puututtu samaan asiaan, joten otanpa vielä kerran asian puheeksi. Professori Matti Seppälä kirjoittaa näin:

”Räikein esimerkki jääviyden huomiotta jättämisestä on hallituksen luottamuslauseäänestys eduskunnassa. Välikysymysäänestyksessä mitataan hallituksen luottamus. Hallituksen tulisi nauttia eduskunnan enemmistön luottamusta tai kaatua. Äänestyksen alkaessa ne ministerit, jotka ovat myös kansanedustajia, laskeutuvat ministeriaitiosta saliin ja äänestävät omasta luottamuksestaan. Oletetaan, että kaikki edustajat ovat paikalla ja äänestävät.  Jos 10 ministeriä on myös kansanedustajia, he äänestävät oman luottamuksensa puolesta.”

 

Näinhän se menee. Jos 90 kansanedustajaa ja 10 ministeriä äänestävät hallituksen puolesta, ei eduskunnan todellinen enemmistö saa hallitusta kaadettua, koska puhemies ei äänestä.

Miksi puhemies on enemmän jäävi kuin nuo omassa asiassaan äänestävät ministerit?  Saattaisihan olla niinkin, että äänten mennessä tasan puhemiehen ääni ratkaisee. Tätä vastaava menettely on käytössä hyvinkin monissa demokraattisissa yhteisöissä.

”Miksi näin?” kysyy professori lopuksi.

Samaa olen minäkin kysynyt jo vuosia, mutta jospa asiaan nyt kiinnitettäisiin huomiota, kun minua korkeampi auktoriteetti on ottanut asian esille.

Jotenkin Suomen kansan poliittinen moraali on hieman rappeutunut. Saattaa kyllä olla, että joitakin kansanedustajia tuomitaan rikoksista ja rikkomuksista, mutta tosiasiassa nämä voivat jatkaa tehtävissään aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Menneinä aikoina kansanedustajilta ja jopa puolueiden jäseniltäkin vaadittiin nuhteettomuutta. Nykyisin on poistettu rangaistusten joukosta jo kansalaisluottamuksen menettäminenkin, joten ”konnat” kuljetetaan äänestämään toisia konnia.

Kyllä jonkinlaiselle kansalliselle puhdistukselle olisi tilaus. Ainakin minä kannatan vennamolaista rötösherrajahtia. Tuosta ministeri-kansanedustajien jääviyskysymyksestä olisi hyvä aloittaa.  Luulisin, että se uppoaisi kansalaisten tajuntaan.  Emme me voi olla niin rappeutuneita, että emme edes noin suurta epäkohtaa suostu korjaamaan.

Luettiinko Nissisen syyksi mitään muuta kuin läsnäolo? Minä sallisin ministerien istua sentään samassa salissa.