Rötösherrat ja Veikko Vennamo

Veikko Vennamo oli Karjalan pakolainen, niin kuin minäkin. Ehkä se oli syy, miksi tunsin sympatiaa miestä kohtaan. Toki asiaan vaikutti myös tieto siitä, että mies oli merkittävästi edesauttanut lähes puolen miljoonan Karjalan pakolaisen asuttamiseen täällä Kanta-Suomessa. Jokseenkin varma olen, että Vennamon aikana ei noita muutamaa nykypakolaista pidettäisiin ongelmana lainkaan. Suurin ongelmahan nykyisin onkin rasismi ja rasistihan Vennamo ei ollut. Pakolaisetkaan eivät sinänsä ole ongelma, vaan heidän rotunsa.  Osalle kansaa tuottaa edelleen vaikeuksia hyväksyä se tosiasia, että Hitlerin lanseeraamaa arjalaista rotua ei ole olemassa ja että Suomi on jo lähtökohtaisesti hyvin monikulttuurinen maa.

Kieltämättä minä surin SMP:n kuolemaa ja jäin kaipaamaan monia puolueen ”suurmiehiä”, etunenässä karjalaista isäntämiestä Eino Poutiaista. Kun Timo Soini yhdessä kansanedustaja Raimo Vistbackan kanssa perusti Perussuomalaisen puolueen, olin heti mukana. Toki me vennamolaiset kuvittelimme olevamme uuden puolueen selkäranka, sillä edustimmehan niitä arvoja, joita varten puolue oli perustettu.  Toki uuteen puolueeseen olivat tervetulleita myös muut samoja arvoja jakavat ihmiset, mutta tuo nykyinen vallankaappausryhmä olisi saanut pysyä pois. SMP:läisen jäärän arvonimen sai jo sillä perusteella, että oli ollut mukana alkuperäisessä puolueessa. Niinhän siinä sitten lopulta kävi, että myös puolueen perustajat joutuivat väistymään ”uusnatsien” tieltä.

Kun katsoo nykyistä touhua, jossa useat korkeat virkamiehet saavat syytteitä milloin mistäkin, ei voi muuta kuin kaivata Veikko Vennamon ”rötösherrajahtia”.  Pahinta kaikessa, että kyseiset tuomiot edustavat vain jäävuoren huippua. Täysin rötöksistä välittämättä voidaan jopa tällainen rötösherra valita puolueen puheenjohtajaksikin, vaikka puolueen säännöissä vaaditaan nuhteettomuutta. ”Vanhoina hyvinä aikoina” piti myös kansanedustajan olla nuhteeton Suomen kansalainen, mutta tämä vaatimus lienee jo poistettu. Siltä se ainakin vaikuttaa, kun katsoo tuota porukkaa. 

En toki halua olla enää kovin aktiivisesti politiikassa, mutta kyllä röstösherrajahti edelleen kiinnostaisi. Se fiksumpi ja maltillisempi porukka perussuomalaisista perusti oman puolueen, mutta jotenkin vaan harmittaa, että niin on pitänyt tehdä. Ehkä puolueen säännöt olivat sittenkin liian väljät.

Sininen tulevaisuus on siis se viiteryhmä, johon minäkin haluan samaistua. Olen keskustellut monien puolueaktiivien kanssa aina ministereitä myöten. En voi samaistua läheskään kaikkiin tämänkään puolueen arvoihin, mutta kuten joskus olen sanonut, niin kaikista puolueistahan löytyy hyviä ja huonoja puolia. Sininen tulevaisuus on lähinnä minun puolueeni, ja jos mahdollista, haluan nostaa puolueen agendalle lähinnä rehellisyyden, oikeudenmukaisuuden sekä tuon paljon puhutun rötösherrajahdin.

Kaksi ensin mainittua asiaa ovat yleisiä hyveitä ja röröstely suorastaan pahe. Ei ole kohtuullista, että oikeusvaltioksi itseään nimittävä valtio sallii hallintoelimissään jopa rikoksista tuomittuja ihmisiä.

Kerran eräs paikallinen ”konna” puolusteli tekemiään rötöksiä sanomalla, että ”ne ovat vanhentuneita.”  Kyllä minä olen toista mieltä. Teko ei vanhene, vaikka syyteoikeus vanhenisikin. Teko kertoo aina jotain tekijänsä moraalista.