Käkisalmi

Pitäisi aina muistaa, että ”reissussa rähjääntyy” eikä kaikki mene ihan niin kuin suunniteltiin. Käkisalmessa käymisestämme ei kovin monia vuosia ole kulunut ja kun se ei ihan sopinut tällä kertaa suunnitellun reittimme varrelle, niin emme sisältäneet sitä matkaohjelmaamme lainkaan.

No toisin sitten vaan kävi. Kun kuvittelimme olevamme kovin kokeneita matkailijoita ja meillä oli kovasti modernia tekniikkaakin apuvälineinä, ajattelimme hieman oikaista Lahdenpohjaan. Sinnehän se ”oikaisu” päättyi metsäautotien päähän, josta sitten jouduimme ottamaan lusikan kauniisti käteemme. 

Kun kuusi tuntia oli hukattu metsäretkillämme, päätimme muuttaa kuitenkin suunnitelmiamme ja hyväksyä tilanteen. Siis käytännössä ottaa esiin vanhan maantiekartan, ja niin suostuimme katselemaan vielä kerran Käkisalmea ja peräti yöpymään siellä.

Hotelli Korela

Näin jälkikäteen ei harmita yhtään, sillä nyt onnistuttiin katselemaan kaupunkia ihan uusilla silmillä.  Ensinnäkin se oli aikoinaan vaikuttaneen Käkisalmen läänin pääkaupunki, josta Suomi oli aikonut rakentaa kukoistavan ”kulttuurin kehdon”. Käkisalmeen ennätettiin rakentaa komeita koulurakennuksia ja kolme kirkkoa, kunnes sota tuhosi kaiken. 

Käkisalmen maalaiskunta v. 1939

Ehkä Käkisalmen merkittävin anti historioitsijalle on kuitenkin Käkisalmen linna, joka yhä vielä on olemassa ja jossa koko Karjalan maakunta sai syntysanansa. 

Sote-uudistusta ei silloin vielä tunnettu, joten Käkisalmen lääni vain syntyi ja sen mukana suuri osa muutakin Karjalaa. Mitään maakuntien rajoja ei niihin aikoihin vedelty; jos joku sanoi olevansa karjalainen, hän sai sitä olla.  Ja meitä karjalaisiahan oli pelkästään luovutetuilla alueilla lähes puoli miljoonaa.  Asukkaista 98% puhui äidinkielenään suomea ja loput 2% sitten venäjää, saksaa ja ruotsia. Karjala oli Suomen suomalaisin maakunta.

Käkisalmen kaupunki ja Käkisalmen maalaiskunta olivat yhteiseltä asukasluvultaan samaa luokkaa kun entinen Kotipakkani Kalajoki.  Myös pitkä Laatokkaan rajoittuva hiekkaranta muistuttaa hieman entisestä kotikaupungistani.  

Neuvostokarjalassa suurin osa vanhasta suomalaisesta asuntokannasta on melko huonossa kunnossa ja asumatonta, mutta tässä suhteessa lähinnä Käkisalmen maalaiskunta tekee selvän poikkeuksen. Todennäköisesti suomalaisten rakentamat rakennukset ovat edelleen kunnossa ja asuttuina.

Leninin aukio muistuttaa vielä edesmenneestä Neuvostoliitosta, mutta meikäläisen silmiin näyttää aivan kuin suuri sankari häpeäisi Karjalan nykytilaa. Suuri ja mahtava Neuvostoliitto on ollut tosi huono isäntä Karjalassa. 

Käkisalmesta löytämämme hotelli oli kuitenkin hyvätasoinen, eikä  vieressä seisonut Leninin muistomerkkikään häirinnyt hyvää yöuntamme. Aamupalan jälkeen lähdimme sitten kohden pohjoista, ensimmäisenä tavoitteenamme pieni Lahdenpohjan kaupunki.