Muistelen Veikko Vennamoa

Kun luen rasistien kommentteja, lähinnä internetistä, sillä muuhun mediaanhan niiden pääsy on jo aika onnistuneesti rajattu. Lausahdus ”maahanmuuton vastustaminen ei ole rasismia, vaan se on realismia” ei tietenkään ole muuta kuin täysin tietämättömän rasistin mölinää. Tietysti rasismi on rasismia, joka sanana tarkoittaa juuri jonkin vähemmistön oikeuksien rajoittamista sillä perusteella, että eivät kuulu enemmistöön ja ovat jotenkin erilaisia. Tästä syystähän pieni rasistinen vähemmistö maahanmuuttoa vastustaa. Realismia taas on se, että ei tänne kovin moni edes halua. Tuo yhden vähän isomman urheilukilpailun yleisömäärän verran tulevan pakolaisjoukon vastaanottaminen on lähinnä vain järjestelykysymys.

 

Miksi minä juuri nyt muistelen Veikko Vennamoa? Toki tapasin miehen parikin kertaa, mutta en oikeasti tuntenut häntä. Kuuluin siihen todella massiiviseen pakolais- ja evakkojoukkoon, joka sodan aikana ja sen jälkeen tuli Karjalasta Suomeen. Olen joutunut pohtimaan sodan jälkeen syntyneen porukan asennetta maahanmuuttoon. Tietysti tämä herätti sympatiat tuota mainitsemaani miestä kohtaan, joka lähes yksin hoiti noin puolen miljoonan ihmisen asuttamisen tänne Kanta-Suomeen. On jokseenkin turha väitellä siitä, kuka porukasta oli pakolainen ja kuka evakko. Molempia oli ja yhteinen tekijä oli se, että ellei kattoa löytynyt pään päälle, alkoi pian paleltaa. Varmaan kyseessä oli todellinen suururakka, mutta tulipahan tehtyä. Eihän se tietenkään kiva ole, että ihminen joutuu kotinsa jättämään - ei nyt eikä silloin. Onni onnettomuudessa onkin se, että nykyisin tänne tulee vain noin 6 % siitä määrästä, joka silloin piti ruokkia, majoittaa ja asuttaa. 70 vuotta sitten maamme oli sodan köyhdyttämä maa, joka meidän siirtolaisten avulla nousi jaloilleen.

On oletettavaa, että nykyisetkin pakolaiset rikastaisivat tätä maata monin tavoin, jos edes haluaisimme tarjota heille tämän mahdollisuuden. Jos hädänalaisten auttamisesta kieltäydytään uskontoon, ihonväriin, kieleen tai aikaisempaan asuinpaikkaan vedoten, on kyllä kyseessä selkeästi rasismi. Tämän tosiasian myöntäminen on realismia.

Kun köyhä Suomi 70 vuotta sitten pystyi auttamaan lähes puolta miljoonaa ihmistä, ei liene mahdotonta ajatella, että ”rikkaalle” Suomelle on tämä pieni porukka vain pieni juttu.

Näinhän se oikeasti on. Mille tahansa toiminnalle voidaan keksiä mitä tahansa salanimiä, mutta ei varsinainen asia miksikään muutu. Rasisti on rasisti vaikka voissa paistais, eikä maahanmuuttovastaisuutta voida miksikään muuksi juuri nyt kuvata.