Pieni pätkä suomettumista

Kirjoitan kahtakin blogia, ja molemmissa olen joskus verrannut nykyistä pakolaistilannetta sodanaikaiseen tilanteeseen Karjalan pakolaisista. No kun itsekin siihen porukkaan kuuluin, niin en ole voinut olla kapinoimatta tietämättömiä vastaan, jotka väittävät, ettei Karjalasta tullut pakolaisia. Totta maar tuli. Kun Suomen sodanjälkeistä historiaa kirjoitettiin, oltiin vielä niin suomettuneita, että pienikin sana, jonka epäiltiin olevan Neuvostoliiton vastainen, jätettiin historiasta pois. Virallinen historiamme kertoo ainoastaan Karjalan evakoista, ikään kuin koskaan ei olisi ollut mitään pakolaisia.

Impilahti evakuoitiin ennen minun syntymääni, joten siihen porukkaan en aivan kerennyt. Kun synnyin samana päivänä puna-armeijan suurhyökkäyksen alun kanssa, jouduin ikään kuin tahtomattanikin pakolaisten kirjoihin. Olin viikon ikäinen, kun oli pakko lähteä, vaikka kuulemani mukaan oli jo melkein päätetty jäädä sinne... sodan jalkoihin. Suomalaiset sotilaat kuitenkin päättivät viedä meidät Sortavalaan, josta jatkoimme sitten matkaa jotenkin.

Monet muutkin ihmiset pakenivat sotaa tai Neuvostoarmeijaa, vaikka olivat jo ikään kuin antaneet periksi. Kaikki he ovat pakolaisia, täysin riippumatta siitä, että Suomen virallinen historia on heidät unohtanut.

En millään jaksa käsittää, mistä sellainen vääristelmä on syntynyt, että pakolainen on vain se, joka on paennut maasta toiseen. Toki niitäkin oli, sillä ainakin Ruotsi, Tanska ja Saksa ottivat vastaan sotaa paenneita.

Todelliset pakolaiset eivät koskaan päässeet historian lehdille, sillä he olivat ns. yksittäistapauksia, joita oli vain muutamia tuhansia, ja he sulautuivat pian evakkojen massaan päästyään Kanta-Suomeen. Monet yksittäiset kirjat kertovat kuitenkin heidän tarinansa, ja monet kohtalot jäävät varmasti myös kertomatta.

Karjalan pakolaiset olisi varmasti hyvä aihe jollekin historian tutkijalle, sillä kuten jo sanoin: meitä oli tuhansia, mutta olemme osa tätä vaiettua sotahistoriaa.

   Maahanmuuttajia tuli viime vuonna Suomeen urheilukatsomollisen verran.
Kaiktki maahanmuuttajat eivät ole pakolaisia. 
 

Omakohtaisia kokemuksia minä en pysty kertomaan, sillä kuten sanoin, oli silloin vielä lapsi. Minulla ei ole kuitenkaan vähäisintäkään halua epäillä, etteikö kaikki, mitä minulle on kerrottu, olisi totta.

Sitä ei koskaan ole asettanutkaan kyseenalaiseksi niin kuin sodan jälkeen syntynyt, viralliseen historiaamme nojaava sukupolvi.

Kun tämä virallinen historia sodanjälkeisistä ajoista kirjoitettiin, ei siihen kelpuutettu tällaisia tapahtumia kuin Karjalan pakolaiset ja Elisevaaran pommitukset. Ne olivat liian tulenarkoja aiheita, joista meilläkin puhuttiin vain hyssytellen. Se oli se ensimmäinen pätkä suomettumista.

Sodasta on jo aikaa, joten moni on uskaltanut nyt tapahtumista kertoa. Niistä on kirjoitettu jopa kirjoja, mutta yhä vielä on ihmisiä, jotka haluavat pitää näitä tapahtumia pimeässä. Pian ne ovatkin vaipuneet unhon yöhön, sillä sodasta on kulunut yli 70 vuotta.

Saamieni tietojen mukaan Petsamosta tuli pakolaisia myös Kalajoelle. Jos teistä joku vielä elää, niin kertokaa ihmeessä oma tarinanne. Jos ette halua, tai osaa kirjoittaa, niin ottakaa silti yhteyttä. Kyllä minä kuuntelen ja panen sen sitten paperille.

Tähän loppuun sitten minun määritelmäni pakolaisesta. Pakolainen on se, joka pakenee hengen-, terveyden tai väkivallan uhkaa jostakin jonnekin. Tämä pako voi tapahtua vaikkapa koulun pihalla. Ei siinä valtakunnan rajoja tarvitse ylitellä.

Kerron nyt kuitenkin vielä, miksi olen verrannut nykytilannetta Karjalan evakkojen ja pakolaisten tilanteeseen. Kyse on nimenomaan tilanteesta, ei lainkaan ihmisistä eikä siitä, miten ja mistä he ovat tulleet. Suomen rajojen sisälle oli hetkessä tullut paljon ihmisiä, jotka piti asuttaa jotenkin. Sotien jälkeen niitä tuli todella paljon - noin puoli miljoonaa. Nyt vähemmän kuin Salpausselällä on yleisöä, ja niistäkin suurin osa potkitaan takaisin. Tämähän on vain järjestelykysymys, ei mikään "pakolaiskriisi".