Kalajoki sivusta katsottuna

Tämä nykyinen kotikaupunkini Kalajoki oli minulle alun alkaen vain hiekkasärkistään tunnetuksi tullut kesämatkailupaikka. Muutaman kerran olin täällä käynyt, mutta ei tämä sen kummemmin intohimoja herättänyt. Kun eläkkeelle jäin, ajauduin tänne ikään kuin sattumalta. Etsin netistä taloa, jostain päin Suomea. Ainut vaatimus oli se, että hinta olisi sopiva ja rakennus korjauskelpoinen. Minun "korjauskelpoiseni" on aika paljon huonompikuntoinen kuin rakennusmiesten "korjauskelpoiset." Käytännössähän se tarkoittaa sitä, että korjattavaa on paljon, mutta uusittavaa ei niinkään. Olisikohan tuo asenne peräisin siltä ajalta, jolloin katkennut puusuksi paikattiin eikä heti menty ostamaan uusia?

Olipa miten oli.. sellainen talo löytyi sitten Kalajoelta. Mikäpä siinä, rahani tuntuivat riittävän, sillä uskoin pankin antavan hieman remonttiin lisää ja loput nykisin hartiapankista. Pitäisihän minun jo tähän ikään tietää, että kaikki ei aina mene niin kuin on oletettu. Aina joku asia vastustaa. Tällä kertaa minä putosin sitten seinältä, ja oma aherrukseni loppui melkein kerralla.

Onneksi sain hieman kaveriapua, joten kiitos vaan. Nyt nakerran tätä sitten vähän kerrassaan ja yritän oppia olemaan kalajokinen. Ei se aina helppoa ole, sillä joskus tuntui, että se on ihan totta, mitä eräs ystäväni totesi: ”Kalajokiseksi pääsee vain syntymällä.” Eihän se ihan noin ole, sillä olen täältä saanut lukuisia hienoja ystäviä, ja nyt katselen kaupunkia aivan uusin silmin. Ei kaikista tule ystäviä, mutta eipä sillä taida olla väliäkään.

 Kuva: paramotor

Karjalaisuuteni ja historian harrastukseni sai minut katselemaan tämän kaupungin menneisyyttä, ja totesin, että ei tämä kuitenkaan ihan merkityksetön kylä ole ollut. Varmasti moni muukin arvostaisi paikkakuntaa jos me kaikki - minä mukaan lukien - osaisimme arvostaa historiaa. Tai vaikkapa edes tuntisimme tämän kaupungin historian!

Merkittävä tämä kaupunki oli jo silloin, kun Pähkinäsaaren rauha solmittiin Ruotsin ja Venäjän välillä. Suomi oli melko pieni pläntti, osittain Venäjää ja osittain Ruotsia. Raja kulki silloin Kalajoen kautta.

Kestikievariperinteen aikana yksi varsin merkittävä reitti etelästä pohjoiseen kulki Kalajoen kautta, ja nykyisen Kalajoen alueella oli ainakin kolme kievaria ja majataloa. 

 

Näitä historiallisia lähteitä ei minulle nyt ole tässä ihan lähistöllä, enkä kehtaa niitä lähteä kaivelemaan, mutta varmaan joskus kirjoitan ihan tästä aiheesta, sillä moni kalajokinen on tavalla tai toisella hipaillut niin valtiopäiviä kun Suomen historiaa muutoinkin.

Karjalainen kun olen, niin Kalevalan päivänä olin Jane Ilmolan vetämässä kantelekonsertissa. ”Kantele väärinpäinhän” se tilaisuus oli nimeltään. Jane kertoili siinä ohessa sitten myös kanteleen historiaa ja suomalaisesta kanteleperinteestä.

 

Haapaveteähän me aina on pidetty jonkinlaisena kantelepitäjänä, mutta tuosta esitelmästä jäi mieleeni, että Kalajokihan se kantelepitäjä oikeastaan onkin. Kalajokiset kanteleen valmistajat ovat maailman markkinoille rakentaneet aikoinaan tuhansia kanteleita, joita pidettiin myös maailman parhaina.

En osaa sanoa, miksi tätä ei ole Kalajoella koskaan niin kovasti hehkutettu, mutta jos näin on, niin kuin uskon sen olevan, niin se on eräs merkittävimmistä asioista Kalajoen historiassa.

Ihan vailla merkitystä eivät ole myöskään jatkosodan aikaiset tapahtumat. Olen koettanut oikaista sen historiallisen väärinkäsityksen, ettei Karjalasta tullut pakolaisia lainkaan. Joskus saan tukea näille totuuteen perustuville väitteilleni, mutta niinhän siinä on käynyt, että suurin osa pakolaisista on jo kuollut, eikä virallisessa sotahistoriassa näistä kerrota mitään. Sen verran rähmälläni olimme silloin itään, että kaikki, mikä olisi mahdollisesti loukannut silloista Neuvostoliittoa, painettiin villaisella. Surauksena siitä oli, että nykypolvi todella uskoo, että rauhassa ryssä antoi suomalaisten evakuoida Karjalaa ja varmaan antoi muuttoapuakin.

No miten tämä sitten liittyy Kalajokeen? Petsamon historia kertoo, että hyvin suuri osa Petsamosta paenneita ja evakuoituja ihmisiä asettui asumaan tänne Kalajoelle. Jos joku tietää olevansa sitä alkuperää, niin ottakaa ihmeessä yhteyttä. On todennäköistä, että olette myös olleet alkuperältänne ortodokseja. Meidän tsasouna kutsuu praasniekkaan 09.05.

Kyllä me silloin juhlitaan, sanokoon Oulun pappi mitä tykkää.

Niin, kun tämän blogin nimi on Kallan kuvernööri, niin olkoon tässä nyt sitten tämä viimeinen historian pläjäys tällä kertaa se, että Kallan itsemääräämisoikeus on Ruotsin kuninkaan aikanaan säätämän lain perua ja on edelleen voimassa. 

 

Sen verran ruotsalaisia siis olemme, että kuninkaan säätämiä lakeja joudumme yhä vielä noudattamaan.

Tällaiselta tämä Kalajoki näyttää siis tämmöisen "kamun" (Karjalasta muuttaneen) silmin.