"Julkkikset ja kansanedustajat"

Julkkis on ihminen, joka on saavuttanut julkisuutta jollakin inhimmillisen elämän alueella joko laulamalla, soittamalla, hiihtämällä tai pelleilemällä. Keskivertoäänestäjälle näyttää syntyneen käsitys, että tällaisella ihmisellä olisi myös joku ylivertainen kyky hoitaa yhteisiä asioita. Anteeksi vaan kaikki urheilun ystävät, mutta jostakin syystä epäilen, että joku sekunnin sadasosa tappioksi tai voitoksi ei takaa poliittista osaamista.

  

Henkilökohtaisesti uskon, että ei esimerkiksi urheilumenestys estä menestystä myös polittikassa, mutta ehdottomasti se ei myöskään anna siihen kovin suuria valmiuksia. Ehkäpä kansanedustajat Antti Kalliomäki, Arto Bryggare ja Marjo Matikainen ovat kohtuullisesti täyttäneet nämä "urheilijakiintiöt", mutta jotenkin on syntynyt käsitys, että esimerkiksi Jani Toivola kuuluu ryhmään "turhat julkkikset". Ihan en varma ole siitäkään, onko joku laulaja erityisen tärkeä muuta kuin eduskunnan kuorolle, jos sellainen on olemassa.

 

Mikään ammatti tai harrastus ei saisi tietenkään olla esteenä poliittisen uran luomiselle, mutta jostakin syystä itse olen erityisen varovainen juuri urheilijoiden ja komeljanttareiden nimeämiseen ehdokkaiksi, äänestämisestä puhumattakaan. Minkäänlainen määrä olympiamitaleja ei tee ihmisestä pätevää poliitikkoa, se on ilman muuta selvä. En nyt jaksa muistaa kaikkien "menneen ajan suuruuksien" nimiä. Istuivathan aikoinaan Arkadian mäellä sellaiset suuruudet kuin Voitto Helsten, Heikki Hasu ja Sylvi Saimo. Hyviä urheilijoita olivat, mutta tuskinpa suuri yleisö heistä muuta muistaakaan. Mitään poliittisia ansioita tämän yhteiskunnan hyväksi heillä ei tiettävästi ollut.

Panen pääni pantiksi, että jos esimerkiksi Matti Nykänen olisi ollut ehdokkaana eduskuntaan, olisi hän mennyt heittämällä läpi. Maamme onneksi taisi kuitenkin juuri silloin istua vankilassa.

Olkoonkin niin, että monet näistä urheilijoista ovat tehneet suunnattoman hyvää työtä Suomen urheilumaineen eteen. Koetan kuitenkin kaikin keinoin välttää äänestämästä heitä mihinkään poliittiseen tehtävään. Kun urheilumiehenä itseäni pidän, niin tapahtukoon niin, että minut lynkataan samanmielisten toimesta, mutta suosittelen vastaavaa asennetta myös muille kanssaäänestäjilleni. Monet huippu-urheilijat ovat varsin särmikästä porukkaa, ja monesti he eivät ole edes yhteistyökykyisiä.

Mistä te luulette urheilujärjestöjen sisäisen kuohunnan johtuvan? Eiköhän vain siitä, että monet urheilujohtajat ovat entisiä urheilijoita, ja he jatkavat sitä loputonta "oikeassa olemistaan" sitten seura- ja järjestö toiminnassa.

Kun sitten näiden entisten urheilijoiden sekaan ripautetaan sopivassa suhteessa paikkakuntien "nousukkaita" ja napamiehiä, on jokainen ydinvoimala huomattavasti turvallisempi kuin tuo sekoitus.

Kokonaan oman ryhmänsä muodostavat sitten taiteilijat. He ovat vieraantuneet ajat sitten ihmisten arjesta. Heistä tuskin voin muuta sanoa kuin "ei", ei missään nimessä valtaa heille. Jos ihan pakko on heistä joku hyvä puoli sanoa, niin sanottakoon, että heitä ei kuitenkaan valta sokaise. He ovat jo sokeita.

Toki olen syvästi tietoinen, että ette te minulta neuvoja ota, mutta mukavahan näitä on jakaa. Ajatelkaa nyt kuitenkin, mitä haittaa siitä olisi, jos seuraava edustajanne olisikin hyvin koulutettu, yhteiskunnallisiin asioihin perehtynyt henkilö. Ihan vain varmuuden vuoksi jättäisitte äänestämättä sitä pallonpotkijaa.

Vaikka jalat juoksisivatkin, ei ole takuita, että järki juoksee.

Eräs viimeisimmissä eduskuntavaaleissa pois jäänyt ehdokas kertoi, että eduskunnassa on vain muutamama kymmen todellista työtä tekevää ihmistä, joilla kyllä riittää oikeasti tekemistä siellä. Loput ovat napinpainajia, joiden läsnäolo on tärkeää vain äänestysten aikana.

 
Suomen kokoisessa valtiossa 100 kansanedustajaa olisi sopiva määrä. Olisi prosenttilaskukin helpompaa. Pien pelottavan vision laukaisi suustaan eräs toinen ystäväni. "On mahdollista, että tämä kansa valitsisi edustajikseen juurin nämä turhakkeet ja napinpainajat." No olkoon sitten niin... tuskin he sen enempää pahaa saisivat aikaan kuin nykyinenkään eduskunta ja hallitus yhdessä.

Ehkä me halutaan joojoo-miehiä, jotka hiihtävät kovaa ja hyppäävät korkealta.