Eteläkorealainen taloustieteilijä Ha-Joon Chang on kehdannut esittää hieman
poikkeavia näkemyksiä länsimaisesta koulutusjärjestelmästä ja taloustieteen
hullutuksesta. Luin hänen kirjoittamansa
kirjan tässä männä viikolla, ja täytyy myöntää, että mies puhui kuin minun
suullani. Esimerkitkin oli kaivettu
suunnilleen samoista paikoista, joista minäkin olen poiminut ne, silloin kun
olen näistä aiheista kirjoittanut. Ehkä eteläkorealainen ystävämme omaa myös
”sisäpiirin” näkemystä saatuaan vuosikaudet seurata naapurivaltionsa pyristelyä
kapitalismia vastaan.
En ehkä minäkään ole puhtaan
kapitalismin kannattaja, mutta ehdottomasti vastustan suljettuja järjestelmiä niin
kaupassa kuin maahanmuuttopolitiikassakin.
Changin näkemys tästä maahanmuuttopolitiikasta on varsin
yksiselitteinen. ”Pahinta mitä
kansakunta voi itselleen tehdä, on sulkea rajat”. Samanaikaisesti Chang ylistää Sveitsiä
yhdeksi maailman menestyneimmiksi valtioiksi.
Hän painottaa nimenomaan sitä, että korkeakoulutuksen suhteen maa ei
väkilukuunsakaan verrattuna ollut lähelläkään maailman tai Euroopan
huippumaita, mutta päihitti talouskasvussa nämä mennen tullen. Chang haluaa tällä todistaa, että ei ole
olemassa suoraa korrelaatiota koulutuksen ja talouden välillä. Tässä olen samaa mieltä, sillä tosiasia
numero yksi on se, että me olemme maa, jossa talous kasvaa Länsi-Euroopan
hitaimmin, vaikka meillä on suhteellisesti ottaen maailman kallein
koulutusverkosto. Ei siis lähellekään
maailman paras, niin kuin virallinen Suomi yhä vieläkin pyrkii hehkuttamaan.
Ainoastaan maailman kallein.
Maahanmuuttopolitiikkaan Chang
suhtautuu lähinnä samalla tavoin kun minäkin.
Ei ole syytä estää vapaata tiedon ja ihmisten liikkuvuutta, vaikka se
joskus hieman pelottaakin. Pelkoon ei
ole aihetta, sillä ei kukaan lähde toiseen maahan valloittajana tai
terroristina. Yleensä hän on valmis
antamaan oman panoksensa tämän uuden kotimaansa talouden hyväksi. Sveitsin talouden menestymisen näenkin
korreloivan enemmän maahanmuuttoon kuin koulutukseen. Ehkä Chang ei tiennyt, mutta minä
tiedän. Joka neljäs sveitsiläinen on
ulkomaalaislähtöinen. Sveitsi ei siis
ole ainoastaan yksi menestyneimmistä valtioista, se on myös yksi eniten
maahanmuuttajia vastaanottanut valtio.
Voi olla, että olen ehkä yksi
Suomen koulutuspolitiikan suurimmista vastustajista. Suomessa opetetaan aivan liikaa ns.
yleissivistäviä aineita. Melkein ala kun
ala, niin ylemmän korkeakoulututkinnon tutkintovaatimuksiin kuuluu joitakin
historian, matematiikan tai maantiedon kursseja, joilla tiedoilla esimerkiksi
hammaslääkäri ei tee mitään. Paitsi,
että meillä tutkintojen sisällä on paljon tarpeetonta ”roinaa” on meillä myös
paljon tarpeettomia tutkintoja ja sen mukana myös runsaasti tarpeettomia
oppilaitoksia.
Tämä kaikki on pois meidän
resursseistamme esimerkiksi tukea uusia innovaatioita ja aloittelevia
yrityksiä. Tässä maassa pienikin
aloittava yritys on tärkeämpi kuin joku Itä-Suomen yliopisto, jonka työllistävä
vaikutus ylettyy usein vain yliopiston henkilökuntaan.
Martti Hänninen: Mamuopetus
Kaikenlaisessa ammatillisessa
koulutuksessa meillä olisi kehittämisen varaa.
Sen sijaan, että pannan oppilaat tankkaamaan joitakin sanan ”lapio”
sijamuotoja, olisi tärkeämpää näyttää, miten tätä mainittua työkalua
käytetään. Työssä oppiminen vie
oppilasta parissa viikossa pidemmälle kuin vuoden teoreettinen koulutus.
Uskokaa tai olkaa uskomatta, mutta
jotakin ehkä tietäisin, sillä olen kulkenut tuon koulutusputken lähes päästä
päähän ja saanut opettaa oppilaista lähes joka tasolla. Edelleenkin olen huonompi sähköasentaja kuin
kaverini, joka meni peruskoulun jälkeen oppisopimuskoulutukseen. Ehkä minä kuitenkin osaan opettaa, koska se
on minun alani. Miksi näin uskon, se on
pitkä juttu, mutta uskon kuitenkin. Aivan
sama uskotteko te niin, tämän asian kanssa sillä ei ole suurtakaan merkitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti