lauantai 13. helmikuuta 2016

Järki hoi, älä jätä


Eteläkorealainen  taloustieteilijä  Ha-Joon Chang on kehdannut esittää hieman poikkeavia näkemyksiä länsimaisesta koulutusjärjestelmästä ja taloustieteen hullutuksesta.  Luin hänen kirjoittamansa kirjan tässä männä viikolla, ja täytyy myöntää, että mies puhui kuin minun suullani.  Esimerkitkin oli kaivettu suunnilleen samoista paikoista, joista minäkin olen poiminut ne, silloin kun olen näistä aiheista kirjoittanut. Ehkä eteläkorealainen ystävämme omaa myös ”sisäpiirin” näkemystä saatuaan vuosikaudet seurata naapurivaltionsa pyristelyä kapitalismia vastaan.

En ehkä minäkään ole puhtaan kapitalismin kannattaja, mutta ehdottomasti vastustan suljettuja järjestelmiä niin kaupassa kuin maahanmuuttopolitiikassakin.  Changin näkemys tästä maahanmuuttopolitiikasta on varsin yksiselitteinen.  ”Pahinta mitä kansakunta voi itselleen tehdä, on sulkea rajat”.  Samanaikaisesti Chang ylistää Sveitsiä yhdeksi maailman menestyneimmiksi valtioiksi.  Hän painottaa nimenomaan sitä, että korkeakoulutuksen suhteen maa ei väkilukuunsakaan verrattuna ollut lähelläkään maailman tai Euroopan huippumaita, mutta päihitti talouskasvussa nämä mennen tullen.  Chang haluaa tällä todistaa, että ei ole olemassa suoraa korrelaatiota koulutuksen ja talouden välillä.  Tässä olen samaa mieltä, sillä tosiasia numero yksi on se, että me olemme maa, jossa talous kasvaa Länsi-Euroopan hitaimmin, vaikka meillä on suhteellisesti ottaen maailman kallein koulutusverkosto.  Ei siis lähellekään maailman paras, niin kuin virallinen Suomi yhä vieläkin pyrkii hehkuttamaan. Ainoastaan maailman kallein.

Maahanmuuttopolitiikkaan Chang suhtautuu lähinnä samalla tavoin kun minäkin.  Ei ole syytä estää vapaata tiedon ja ihmisten liikkuvuutta, vaikka se joskus hieman pelottaakin.  Pelkoon ei ole aihetta, sillä ei kukaan lähde toiseen maahan valloittajana tai terroristina.  Yleensä hän on valmis antamaan oman panoksensa tämän uuden kotimaansa talouden hyväksi.  Sveitsin talouden menestymisen näenkin korreloivan enemmän maahanmuuttoon kuin koulutukseen.  Ehkä Chang ei tiennyt, mutta minä tiedän.  Joka neljäs sveitsiläinen on ulkomaalaislähtöinen.  Sveitsi ei siis ole ainoastaan yksi menestyneimmistä valtioista, se on myös yksi eniten maahanmuuttajia vastaanottanut valtio. 

Voi olla, että olen ehkä yksi Suomen koulutuspolitiikan suurimmista vastustajista.  Suomessa opetetaan aivan liikaa ns. yleissivistäviä aineita.  Melkein ala kun ala, niin ylemmän korkeakoulututkinnon tutkintovaatimuksiin kuuluu joitakin historian, matematiikan tai maantiedon kursseja, joilla tiedoilla esimerkiksi hammaslääkäri ei tee mitään.  Paitsi, että meillä tutkintojen sisällä on paljon tarpeetonta ”roinaa” on meillä myös paljon tarpeettomia tutkintoja ja sen mukana myös runsaasti tarpeettomia oppilaitoksia.

Tämä kaikki on pois meidän resursseistamme esimerkiksi tukea uusia innovaatioita ja aloittelevia yrityksiä.  Tässä maassa pienikin aloittava yritys on tärkeämpi kuin joku Itä-Suomen yliopisto, jonka työllistävä vaikutus ylettyy usein vain yliopiston henkilökuntaan.
 
 Martti Hänninen: Mamuopetus

Kaikenlaisessa ammatillisessa koulutuksessa meillä olisi kehittämisen varaa.  Sen sijaan, että pannan oppilaat tankkaamaan joitakin sanan ”lapio” sijamuotoja, olisi tärkeämpää näyttää, miten tätä mainittua työkalua käytetään.  Työssä oppiminen vie oppilasta parissa viikossa pidemmälle kuin vuoden teoreettinen koulutus.

Uskokaa tai olkaa uskomatta, mutta jotakin ehkä tietäisin, sillä olen kulkenut tuon koulutusputken lähes päästä päähän ja saanut opettaa oppilaista lähes joka tasolla.  Edelleenkin olen huonompi sähköasentaja kuin kaverini, joka meni peruskoulun jälkeen oppisopimuskoulutukseen.   Ehkä minä kuitenkin osaan opettaa, koska se on minun alani.  Miksi näin uskon, se on pitkä juttu, mutta uskon kuitenkin.  Aivan sama uskotteko te niin, tämän asian kanssa sillä ei ole suurtakaan merkitystä.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti