Minulla on näillä kirjoituksillani tapana sohaista hieman ampiaispesään, ja
teen sen useimmiten tahallani. Seison kyllä silti sanojeni takana kaikissa tilanteissa.
Tietysti on asioita, joissa olen joskus väärässä, mutta jos todella niin käy, että
havaitsen sen tai se tulee muuten toteen näytetyksi, myönnän auliisti näin olevan.
Yleensä tarkoitus onkin saavutettu, kun keskustelu on herännyt. Valitettavaa on,
että tämä minun blogi on lukijamäärältään niin pieni, että kirjoitinpa mitä tahansa,
sillä ei ole sen vertaa merkitystä, että se herättäisi edes laajemmin keskustelua.
Näyttää siltä, että ne vähäiset blogieni kommentoijatkin puhuvat jotenkin aivan
eriasiasta kuin blogeissani kerron.
Vaikka oletankin, että Suomen koulutusjärjestelmä ei ole maailman huonoin,
ei se myöskään ole maailman paras. Ottaen huomioon meidän mahdollisuutemme, voisin
melkein väittää että olemme maailman oppimattomin kansa. Emme ole oppineet edes
omasta historiastamme, puhumattakaan lukemattomista poliittisista munauksista, joihin
jokainen meistä jatkuvasti törmää, jos vaivautuu kulkemaan silmät auki. Edellisessä
blogissani koetin muistuttaa perustuslaistamme, joka on kokonaan vesittynyt, ja
sen määräyksistä ei kukaan tunnu välittävän. Edelleen olen sitä mieltä, että jos
kansanedustajat saisivat vapaasti äänestää oman vakaumuksensa mukaan, monet poliittiset
päätökset olisivat kovasti erilaiset ja hallituksen olisi jatkuvasti oltava hieman
varpaillaan. Huono päätös saattaisi johtaa potkuihin tuolta arvostetulta tuolilta.
Oppimattomaksi siis väitän tätä kansaa. Minun tehtäväni ei toki ole opettaa
tätä kansaa - ei enää - mutta jotkin asiat sattuvat sen verran korvaan ja silmään,
että en voi olla heittämättä lusikkaani soppaan. Olen kauhean pahoillani, että joskus
saatan kulkea hyvänkin tutun ohi huomaamattani, mutta voitte olla vakuuttuneita,
että se todella tapahtuu minun suppeasta havainnointikyvystäni johtuen. Anteeksi
siis kauheasti. Anteeksi pyydän myös niiltä naisihmisiltä, joita en ehkä tunnista
vielä yhden tai kahden tapaamisen jälkeenkään. Sellaista se on. Vanhuus ei tule
yksin, mutta kyllä naisetkin ovat loistavia naamioitujia.
Mutta se lusikka siinä sopassa!
Suomessa tuntuu olevan tuo muodollinen pätevyys tärkeämpi kuin todellinen
pätevyys, mutta en silti jaksa uskoa, että esimerkiksi suomen kielen opetuksessa
on painotettu, että melkeinpä välimerkki kun välimerkki voidaan korvata sanalla
"vittu", ja kun puheen tai kirjoituksen tyylisuuntaa halutaan arvostella,
sanotaan ihmisen puhuvan "paskaa".
Johan sitä tähän ikään on oppinut ,mitä nuo sanat oikeasti tarkoittavat, vaikka
en tiedä onko niillä mitään virallista statusta. Muistan vielä hyvin, kun nuorimmainen
poikani lipsautti tuollaisen sanan suustaan, kysyin että missä hän on sen oppinut,
koska ei kotoa ainakaan.
"Koulussa opetetaan", vastasi poika puolitosissaan. En nyt ole ihan
varma, opettavatko opettajat vallan tuollaista, mutta siitä olen varma, että ainakaan
tuohon ei muodollista pätevyyttä tarvita. Olkoonpa ihminen kuinka pätevä tahansa,
kyllä minä epäilen hänen kykyään opettaa, jos hän ei osaa edes sanoa oppilaalleen,
että ei ole tapana syödä hattu päässä, vittu ei ole välimerkki eikä ruokalassa koskaan
tarjota paskaa.
Oikein iloiten kuuntelin taas aamulla puheradiota, jossa uutisoitiin, että
tiettyjen tehtävien pätevyysvaatimuksia aiotaan alentaa. Hyvä niin, sillä antaahan
se mahdollisuuden työnantajille palkata muodollisesti pätevän paikalle tosipätevän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti