Sodat eivät lopu sotimalla

Maailmalla on sodittu kauemmin kuin ihmiskunnan muisti yltää, eikä minkäänlaista laantumisen merkkiä ole näkyvissä. Laineet lyövät joskus korkeammalla, jolloin voidaan puhua jopa maailmansodasta, ja joskus on jopa niin tyyntä, että sota koskettaa vain muutamia kymmeniä miljoonia ihmisiä. Joskus jopa puhutaan tulitauosta silloin, kun vain pari kolme ryhmittymää kahinoi ja tappaa toisiaan. On luultavaa, että ihmiskunta kokonaisuudessaan on niin sotaisaa ja vallanhimoista porukkaa, että sotien lopullinen päättyminen on vielä sukupolvien päässä.

Jokseenkin varmaa on se, että sotimalla eivät sodat lopu.

Suomi on saanut elää jo seitsemän vuosikymmentä suhteellisen rauhassa. Olisi luullut, että siinä ajassa valtiomme olisi jo hieman kehittynyt. Ehkäpä hieman onkin kehittynyt, mutta vähän kerrassaan muut valtiot ajavat meistä ohi. Jopa nämä ennen muinoin kommunistiseen Neuvostoliittoon liitetyt valtiot, joiden talouskehitystä emme vieläkään ole oppineet arvostamaan. Tietotekniikan johtajaksi itseään kuvitteleva Suomi on jo jäämässä "pikkuveljen" Viron jälkeen, monen muunkin valtion porhaltaessa ohi.

Myös uskottavasta puolustuskyvystä Suomi puhuu rinta rottingilla, vaikka siihen ei todellisuudessa ole mitään aihetta. Lupaan teille, että yksikään meistä ei tule näkemään aikaa jolloin Ruotsi, Norja tai edes Viro hyökkäisi kimppuumme. Kyllä ainoa uhka tulee idästä, ja se uhka on sitä luokkaa, että jos se realisoituu, on ihan turha juosta pitkin metsää ja huudella "laukaus, laukaus". Talvisodan ja jatkosodan ajoilta on tuo itäinen naapurimmekin saanut sen verran paukkuja lisää, että tuskinpa metsissä tarvitsee vuosikausia taistella. Pahaa pelkään, että usko itsenäiseen puolustukseen menisi muutamassa tunnissa.

Entisenä "persuna" minun on kai vaikea sanoa, että EU on tällä hetkellä paras turvamme. Siltä se kuitenkin vaikuttaa. Vaikka en monessakaan asiassa pidä EU-politiikkaa oikeana ja Suomen suhtautumista siihen pidän nöyristelevänä, luulen kuitenkin, että kynnys EU:n rajan ylittämiseen on hieman vaikeampi kuin pienen Suomen rajojen yli juokseminen. Historiamme osoittaa, että itäinen naapurimme on siirrellyt Suomen rajoja lähes mielensä mukaisesti ja niistä käytävät neuvottelut ovat olleet pelkkiä muodollisuuksia.

Myös kokoomuslainen politiikka on ollut mielestäni kylmää ja syrjivää, mutta sieltäkin löydän jotain hyvää. Voin pitää itseäni "takinkääntäjänä", kun puhutaan suhtautumisesta Natoon. Mitä enemmän Venäjä pullistelee, sitä Nato-myönteisemmäksi minä tulen. Lienee tosiasia, että ainut tapa saada puolustuksestamme uskottava on pikainen liittyminen Natoon, mikäli meidät tähän liittoumaan hyväksytään. Ei sekään ole itsestään selvää.

Melko yleisesti puhutaan, että "jos Ruotsi liittyy, niin sitten mekin". Entä jos katsottaisiinkin toisin päin. Kun me liitymme, liittyykö myös Ruotsi. Fakta kuitenkin lienee, että yhdenkään Nato-maan kimppuun ei yksikään valtio ole koskaan hyökännyt. Oma puolustuksemme tulisi uskottavaksi vasta Nato-jäsenyyden myötä.

Monet "talousviisaat" sanovat, että Nato tulisi meille liian kalliiksi. Tuskinpa vain... minä näen asian toisenkin puolen. Se olisi neuvottelukysymys. Monet kalliit lentokoneet, panssarit ja ohjukset voisivat jäädä hankkimatta, kun vuokraisimme parista kolmesta itäisestä lentokentästä alueita Natolle. Tuskinpa vain tuo 3000 km pitkä EU:n ulkoraja aivan tyhjä neuvotteluvaltti Suomelle olisi.

"On maamme köyhä ja siksi jää", sanoi Runeberg. No siltähän tuo näyttää, kun kuvitellaan milloin mitäkin, mutta talouspolitiikkaa hoidetaan varsin osaamattomasti ja itsekkäästi. Totta kai Suomessa pitää olla oma armeija, mutta sitä toki voitaisiin käyttää huomattavasti tehokkaammin yhteiskunnan hyväksi kuin mitä nyt tehdään. Varusmiesten käyttäminen esimerkiksi poliisien apuna monissakin tehtävissä toisi varmasti säästöjä nimenomaan poliisitoimeen. Monessa muussakin asiassa tuollainen olisi mahdollista, kun nykyisestä asennevammasta päästäisiin eroon.

Ehkäpä... kuka tietää... osallistuminen poliisioperaatioihin tekisi näistä ihmisistä myös lainkuuliaisempia.

Se on koulutuskysymys, mutta olen jokseenkin varma, että esimerkiksi liikennekuri paranisi, kun olisit hetken poliisin mukana liikenteen valvonnassa. Tuskinpa mellakoihinkaan niin helposti osallistuisit, kun olisit niitä itse joutunut hillitsemään.

Ehkä armeijassa voitaisiin myös opettaa, että jos maata tarvitsee puolustaa, ei se tapahdu rasistisilla nettikirjoituksilla. Niillä ei kerta kaikkiaan ole mitään tekemistä isänmaallisuuden eikä isänmaan puolustamisen kanssa.