Vastauksia tuulivoimakysymyksiin

Olen jossakin aiemmin esittänyt kysymyksiä tuulivoimauskovaisille. Kysymysten tarkoitus oli tietenkin paljastaa lähinnä näille henkilöille itselleen se, kuinka vähin eväin he ovat liikkeellä mukamas ”vihreiden” arvojensa kanssa. 

  

Tässä nyt sitten vastauksia kysymyksiin, jotka eivät tietenkään voi olla aivan yksiselitteisiä, sillä vaikka myllyt näyttävät samanlaisilta, ne saattavat poiketa toisistaan monessakin suhteessa.

Olen seurannut ikkunoistamme näkyvien tuulivoimaloiden siipien kierrosaikaa ja saanut ajaksi joskus peräti 7 sekuntia ja joskus 10 sekuntia, sekä tietysti kaikkea sillä välillä. Olkoonpa tämä sitten vastaus tuohon kysymykseen nro 1.

Tästä seuraa tietenkin kehänopeuden laskeminen. Kun propelien pituus on n.70 m ja keskinapakin, johon ne on kiinnitetty, on halkaisijaltaan jonkin kokoinen, saadaan kehän halkaisijaksi 2x lavan pituus lisättynä navan halkaisijalla. Jos tämä lukema on esimerkiksi 150 m, saadaan kehän pituudeksi puolisen kilometriä. Tämä tarkoittaa, että kysymykseen nro 2 vastaus on noin 200 km/h. Kyseessä on siis aikamoinen linko, joka heittää esimerkiksi jääkokkareen kilometrien päähän, samoin kun siihen osuneen linnun. Ihan pelottaa, että joku siipi katkeaisi tai siitä irtoaisi osia.

Kysymys 3 on sitten jo hieman mutkikkaampi, syystä että olosuhteilla on siihen jonkin verran vaikutusta. Kun ihmisen korvan on todettu kuulevan värähtelyjä taajuusalueilla 30 Hz - ylöspäin parhaimmillaan hyvin korkeisiin lähes 20000 Hz:n ääniin asti. Tuulivoimaloiden ääni on hyvin matalataajuista ja yleensä aina alle 30 Hz, joka tarkoittaa sitä, että ihmiskorva ei sitä kuule (kysymys 4). Värähtely on joka tapauksessa olemassa, ja se vaikuttaa ihmiseen täysin riippumatta siitä, kuulemmeko sitä tai emme.

Tuulimyllyjen ääni kantautuu lämpötilasta ja muista olosuhteista riippuen noin 5 – 15 km (kysymys 5).

Kysymykseen 6 on aika selkeä vastaus; ei todellakaan.

Kysymykseen 7. vastaus riippuu taas voimaloiden tyypistä ja koosta, mutta yleisimmissä Suomeen tuoduissa ”myllyissä” on noin 500 – 800 litraa. Samoista seikoista niin kuin myös ”myllyn” haltijan päätöksistä riippuu vaihtotiheys. Joka tapauksessa tuollaisen öljymäärän käsittely keskellä merta tai luontoa saa minut ainakin huolestuneeksi, vaikka en ”vihreä” olekaan (kysymys 8). Eikä yleensä mitään vara-altaita ole (kysymys 9), joten öljyvahingon vaara on todellinen.

Itse asiassa kysymykseen 10 en tunne todellista vastausta, koska myllyjä on rakennettu aluksi pääosin yksittäisiin talouksiin. Jos kuitenkin lasketaan kaikki myllyn kustannukset, ei näistä alkuaikojen myllyistä ole nettomarkkoja herunut lainkaan, vaikka toki sieltä muutama kWh on saatu energiaa irrotettuakin. Tämä tieto ”maatilamyllyistä” antanee kokonaiskuvan tuulitaloudesta. Selkeästi näistä varoittavista esimerkeistä huolimatta Suomeen rakennettiin ensimmäinen tuulivoimala vuonna 1986, eikä tämä laitos tietenkään enää ole käytössä, ja sen tuottama tappio lienee liikesalaisuus.

Repikää nyt sitten tuosta vaikkapa vihreää politiikkaa. Epärealistista ja taloudellisesti kannattamatonta?