Kansallisvaltio on valtio, jossa yksi kansallisuus on ylivoimaisesti hallitsevassa
asemassa. Kansallisvaltiot syntyivät aikoinaan Euroopassa hallinnollisten ja kulttuurillisten
muutosten seurauksena. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että suurin osa 1800-luvulla
Eurooppaan syntyneistä valtioista on kansallisvaltioita. Monet valtiot ovat syntyneet
siten, valtioita on pakkokeinoin yhdistetty kansallisuusrajan sisällä (esim. Saksa
ja Italia) tai sitten hajottamalla monikansallisia valtioita kansallisvaltioiksi
(esimerkiksi Suomi ja Baltian maat).
Kansallisvaltiot liittyvät ajatukseen kansojen itsemääräämisoikeudesta ja
uskosta, että me olemme oikeassa. Ainakaan minä en löytänyt selkeää historiallista
dokumenttia siitä, missä vaiheessa valtiot alkoivat piirrellä rajoja ja merkkaamaan
omia reviirejään, mutta jotenkin tämän täytyy liittyä ajatukseen hallinnollisista
alueista. Pelättiinkö sitten sitä, että hieman toisenlaisessa kulttuurissa kasvaneita
ihmisiä tulisi tänne sekoittamaan omaksumaamme kulttuuria?
On selvää, että tämän täytyy perustua pelkoon siitä, että ehkä sittenkään
emme ole oikeassa, emme ainakaan yksinomaan ja kaikessa. On siis parempi, että emme
päästä tänne idän "hapatusta". Tässä suhteessa me suomalaiset menettelemme
juuri samoin kun edesmennyt Neuvostoliitto estäessään kaikin tavoin länsimaisen
"hapatuksen" turmelevan vaikutuksen. Rajat olivat tiiviisti kiinni ja
kuten melkein saattoi arvatakin, valtio lopulta hajosi.
Ihan sellaisenaan emme Suomea voi tietenkään verrata Neuvostoliittoon, joka
ei oikeastaan ollut valtio ollenkaan, vaan se oli keinotekoisesti rakennettu valtioliitto
pakkoliittämällä Venäjään monia itsenäisiä, mutta sitä heikompia valtioita.
Hyväksynpä sitten rajat tai en, täytyy kuitenkin todeta, että se on merkki
ihmisen alkeellisuudesta. On eläimiltä opittu tapa merkitä omia reviirejä. Tuskinpa
siitä mitään hyötyä on, mutta menköön tuonne rajoille pissalle kuka tahansa, joka
katsoo velvollisuudekseen merkata tämän kylmän ja harvaanasutun reviirin.
Toimivia lakeja ja hallintomuotoja oli kansojen keskuudessa syntynyt jo silloin,
kun rajoista ei ollut tietoakaan. Kysynkin tuossa otsikossa: millä oikeudella me
määräämme, missä tälle planeetalle syntyneen ihmisen on asuttava? Mielestäni meillä
on oikeus vaatia, että yhteisöön pyrkivän ihmisen on noudatettava yhteisön lakeja
ja sääntöjä, mutta siihen oikeutemme sitten päättyvätkin, jos tulokas pystyy elättämään
itse itsensä. Siihen ei tarvita mitään palkkarajoja, ainoastaan lupaus, että pysyy
pois sosiaaliluukulta - toistaiseksi.
Samanaikaisesti kun pyrimme estämään ihmisten asuttautumisen Suomeen, pidämme
itsestään selvänä, että meillä on oikeus muuttaa ulkomaille. Kysyn taas: millä oikeudella?
Monikulttuurisuus on kuulemma paha asia. Täytyy taas kysyä: miksi? Ketä oikeasti
häiritsee esimerkiksi islaminuskoisten pukeutuminen, vai onko kotoutumisen este
se, että he pitävät alkoholin juontia inhottavana tapana? Kyllä se minunkin mielestä
tekee ihmisistä joskus hyvinkin inhottavia.
Miksi emme sallisi muslimien rakentaa omia pyhättöjään? Meillä on rakennusvalvontavirastot
sitä varten, että sieltä anotaan luvat. Miksi me toisten pyhättöihin otamme kantaa,
kun vain harvat meistä käyvät edes oman seurakunnan kirkoissa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti