Keppihevoset

Suomi on yhdistysten luvattu maa, ja yhdistyksiä täällä on tosi paljon ja melkein joka lähtöön. Luulenpa siihen olevan useampiakin syitä, kuten esimerkiksi se, että yhdistyksen perustaminen täällä on suhteellisen yksinkertainen toimenpide. Toinen varsin merkittävä syy on suomalaisille ominainen eripura ja pomottamisen tarve. Toki yhdistyksien tarve on ilmeinen tiettyjen asioiden eteenpäin viemiseksi, mutta kovasti ihmettelen, tarvitaanko saman asian hoitamiseen 4 – 5 yhdistystä, joiden rekisteritiedoista voidaan poimia jokseenkin samat tarkoitusperät. Mitään todellisia eroja näiden yhdistysten välillä ei ole… paitsi toimihenkilöt.

Erilaisilla keppihevosilla ratsastavat myös poliittisten puolueiden puuhamiehet. Suurin ongelma poliittisen puolueen pääsemiseksi puoluerekisteriin on 5000 nimen kerääminen, mutta ei se nykyisenä nettiaikana niin ihmeellinen asia ole. Puolueen perustamisen pääasiallinen syy on samainen pomottamisen tarve, johon tarvitsee vain yhdistää oikeassa olemisen tarve, niin ainekset uuden puolueen syntymiselle ovat olemassa. Tämä aihe tuli jotenkin ajankohtaiseksi, kun pengoin muutamien puolueiden syntyhistoriaa ja toisaalta joidenkin puolueiden kuolinkamppailuja.

Suomalaiset ovat keskimääräistä eripuraisempaa porukkaa. Jos tapaat jossakin kaksi ihmistä, voit olla varma, että on lukuisia asioita, joista he ovat aivan eri mieltä keskenään. He ovat eri mieltä myös sinun kanssasi, mutta hyvänä puolena on se, että hyvin monesta asiasta he ovat samaa mieltä kanssasi ja myös toistensa kanssa. Näin syntyy itse asiassa koko maata kattava verkosto, jossa kaikki ovat jossakin asiassa samaa mieltä, muta jossakin toisessa asiassa eri mieltä. Oikeasti tämän asian oivaltaminen vähentäisi puolueiden tarvetta huomattavasti. Ei todellakaan ole mahdollista, että jokaisella suomalaisella olisi oma puolue, jossa vain minä saisin olla oikeassa.

Tämä asia on nyt tullut mieleeni, kun näyttää siltä, että Perussuomalainen puolue jakautuu kahtia. Siihen on olemassa oikea syy, sillä ei ole todennäköistä, että kaksi noin perustavaa laatua olevaa asiakokonaisuutta voi sopia saman puolueen sisään. Jos olisin vielä perussuomalaiset rp:n jäsen, niin varmaankin eroaisin puolueesta natsisympatioiden tähden. Vaikka uskonkin, että suurin osa perussuomalaisista vastustaa rasismia, olen sitä mieltä, että sitä ei pitäisi edes sietää. Isänmaallisuus on keppihevonen, jolla aikoinaan Hitlerkin ratsasti, vaikka oli itävaltalainen ”mamu”. Rasismista käytetään peitenimeä ”maahanmuuttokriittisyys”, vaikka toiminta on juuri päinvastaista. Oikeasti nämä asiat löivät kirkkaasti vasten kasvojani, kun luin Terhi Rannelan kirjan Puhdas valkoinen, jossa kerrottiin, miten natsiaate syntyi ja sai jalansijaa. Tietysti asia kiinnosti minua, sillä minunkin isäni oli syntynyt Salmissa ja itsekin olen syntynyt nykyisen rajan toisella puolella.

Kyllä nämä immoset ja muut natsit ovat todella huolestuttava ilmiö juuri nyt. Kun saksalaista kansallissosialismia tarkemmin tutkii, niin todella näiden fasistien keinotovat lähes samat kuin olivat Hitlerin joukoilla Saksassa. Ilmassa oli silloin samat merkit kuin nyt ovat meillä Suomessa. Monet saksalaiset olivat manipuloinnin uhreja täysin ymmärtämättömyyttään. Luulen, että samaa on tapahtumassa myös Suomessa, joten ei liene ihme, jos noita rettelöitsijöitä verrataankin natseihin. Eivät toki kaikki hulinoi, mutta ääriaineksellakin on omat ääriaineksensa.

Tässä on todella isosta asiasta kysymys ainakin periaatteellisesti, mutta totta myös on, että Suomessa perustetaan puolueita varsin vähäisinkin perustein. Nämä sirpalepuolueet tuskin koskaan saavat mitään poliittista voimaa, mutta voivat osittain heikentää jonkun emäpuolueen asemaa.

Olen toki tietoinen, että SMP potkaistiin liikkeelle Veikko Vennamon ja Urho Kekkosen eripurasta, mutta eiköhän kyse ollutkin hieman ”isommista” pojista kuin Immonen tai Halla-aho. Olen tässä samaisessa blogissani jo käsitellyt (Asutuskuvernööri Veikko Vennamo) sitä, miten minusta tuli SMP:n mies. Ihan varma en ole, olisinko koskaan liittynyt Perussuomalaisiin ilman sen yhteyttä vennamolaisuuteen.

Työttömyys, kansainvälinen kilpailukyky, maahanmuutto, tasa-arvo, ydinvoima, ilmastonmuutos ja monet muut yksittäiset asiat ovat niitä keppihevosia, joilla puolueet yrittävät ratsastaa. Omien äänestäjien säilyttäminen tuntuu olevan tärkeämpää kuin maan asioiden kuntoon saattaminen, ja kannattajia kerätään juuri näiden keppihevosten avulla.