Uudistuksia uudistusten vuoksi

Ei näissä uudistuksissa aina mitään järkeä ole, mutta kun meillä suomalaisille on se loputon pätemisen tarve, niin uudistetaan ihan uudistamisen vuoksi.  Pitkällä työelämän taipaleellani olen nähnyt varsin monia organisaatioiden uudistuksia, joilla on yksi yhteinen tekijä: ei mitään hyötyä.

En tiedä, mihin pyrittiin aikoinaan koulu-uudistuksella, mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin sekin on luokiteltava tuohon samaan sarjaan. Vanha kunnon kansakoulu/oppikoulu oli se tie, jota ehkä olisi voitu parantaa, mutta moinen tasapäistäminen aiheutti vain pakollisen riman laskemisen ja sitä kautta yleisen osaamisen tason laskun. 

Tietysti kaikki kiertotiet yliopistoihin olivat hyväksi minunlaisille tolleroille, joilla istumalihakset kestivät pidemmänkin penkillä istumisen. Luulen kuitenkin, että ihan kaikkien ei tarvitsisi kiertää yhtä pitkiä matkoja, jos nykyistä koulutusta hieman järkevöitettäisiin.

On selvää, että ei me koko ikäluokasta voida tehdä maistereita ja tohtoreita, vaikka nykyinen järjestelmä sen periaatteessa mahdollistaisikin. Poliittiset puolueetkin suhtautuvat nykyjärjestelmään varsin kirjavasti, sillä ”kunniatohtoreita” on lähes jokaisen puolueen riveissä. Varsinkin vihreille koulutuskysymykset ovat tärkeitä, koska opiskelijoista hyvin suuri joukko on vihreiden kannattajia. Se nyt vaan on niin, että kun ei oikein vielä tiedä, mitä kannattaisi kannattaa, kannatetaan vihreitä, koska sieltä on helpoin löytää oma viiteryhmä: runsaasti koulutetut, mutta osaamattomat.  Vihreät siis kannattavat koulutuksen lisäämistä, koska oletusarvo on, että se lisää puolueen kannatusta.

Kun pitkään työelämän kokemukseeni sopii vuosikymmenen verran myös opetustyötä, uskallan hieman kertoa käsityksiäni myös tästä.

En siis todellakaan ole mikään koululaitoksen kehittämisen vastustaja, mutta vastustan muutoksia muutosten vuoksi. Suomalaiseen mentaliteettiin näyttää kuuluvan, että mitään, missä on jotain vikaa, ei korjata, vaan se pitää purkaa ja rakentaa uutta tilalle. Usein yhtä huonoa tai huonompaa, koska tämän ”uudisrakennuksen” viat ilmenevät vasta myöhemmin. Näin kävi myös koulutusuudistuksellemme.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että meidän tulee kehittää koulutustamme ja korjata se, mikä on huonoa, mutta pyrkiä säilyttämään se, mikä on hyvää.  Olen sitä mieltä, että koulutusjärjestelmämme runko on pääasiassa hyvä. Se on hyvä vielä nykyisessä muodossakin, vaikka ei ehkä ihan samaa tasoa kuin ennen koulu-uudistusta.  Ajatuksena esimerkiksi ammatinvalinta oli hyvä, mutta ei vain käytännössä toiminut. Ei kouluikäinen osaa vielä päättää, haluaako lakaisukoneen kuljettajaksi vai ”lääkärihoitajaksi”.   Ammatinvalinnan tilalle suosittelisin työelämän tietoutta, jossa kerrottaisiin työelämän pelisäännöt valo- ja varjopuolineen. Työnantajana sain huomata, että edes nuoret insinöörit eivät oikein tienneet, mitä työelämä edellyttää. Muutoinkin ammattitaito oli vähän löysällä pohjalla, kun koulutuksen uudistajat olivat suuressa viisaudessaan päättäneet, että pakollista ennakkoharjoittelua ei tarvita.

Periaatteessa meillä on hyvä oppisopimusjärjestelmä, mutta sekin tahtoo käytännössä hieman ontua. 

Ammattioppilaitoksista tulisi tehdä ammattiin ohjaava oppilaitos, jossa annettaisiin kyllä ammatin perusteet ja opetettaisiin syömään veitsellä ja haarukalla, mutta ei annettaisi edes kuvitella, että siltä tulee valmiita ammattimiehiä.  Esimerkiksi kaikki kolmannet luokat pois ja näin säästyneet rahat ohjattaisiin oppisopimuskoulutukseen.

Nykyinen ajattelumalli tuntuu olevan, että työssä oppiva on ilmaista työvoimaa yrittäjille.  No näin ei todellakaan ole. Työssä oppija sitoo usein monenkin ammatti-ihmisen työpanoksen opetus- ja ohjaustyöhön. Tästä syystä oppisopimuspaikkoja ei aina tahdo löytyä, ellei yrittäjälle korvata näin aiheutuneita kustannuksia.

No joo... Minä olen jo eläkkeellä, eikä tarkoitukseni ole uudistaa koko suomalaista koulutusjärjestelmää, mutta ehkä minunkin kokemuksistani voisi olla hyötyä niille, jotka koulutusta suunnittelevat.  Taitaa kuitenkin olla niin, että ne ovat juuri niitä työelämää maistamattomia maistereita, jotka tietävät kaiken hieman paremmin kuin käytännön työelämän ihmiset.

Nouskoon uuteen kukoistukseen oppipoika ja mestari -suhde.