Vaikka nyt en välttämättä ihailekaan maailman metropoleja, en ole koskaan lakannut niitä ihmettelemästä. Vaikka Lontoo on Suomesta katsottuna todella iso kaupunki, ei se ihan suurin ole maailman mittakaavassa. Varmaan moni Tyrnävän isäntä saisi kuitenkin miettimistä ruuhkan aikana Victorian asemalla kielten ja eriväristen ihmisten keskellä. Kyllä nämä kaikki töihin kiirehtivät, sillä erehdyt kovasti, jos kuvittelet heidän kiiruhtavan sosiaaliluukulle. Eivät myöskään olleet menossa terroritekoja tekemään, eivätkä pankkeja ryöstämään. Kurjaa, että täytyi uskoa tuohon paikallisten väitteeseen, että töihin ovat menossa.
Kyllä
Lontoo on todellinen monikulttuurisuuden sulatusuuni, sillä siellä on paitsi
kymmenen miljoonaa asukasta, niihin tuohon joukkoon mahtuu 270 eri
kansallisuutta, jotka muodostavatkin kolmanneksen kaupungin väestöstä. Kaikki
ihmiset, säätyyn ja ihonväriin katsomatta, paitsi tuntuivat tulevan hyvin
toimeen keskenään, niin olivat erittäin ystävällisiä ja avuliaita meitä
”mamuja” kohtaan.
Kun nyt
olen kotoisin täältä Kalajoelta, jossa minäkin olen ”mamu”, ihmettelin suuresti,
miten 10 miljoonaa ihmistä voi tulla noin hyvin toimeen keskenään, kun täällä
maailman navalla 10 henkeä tuntuu liian suurelta ryhmältä.
Päätinpä
ottaa asiasta selvää.
Etsin
käsiini aidon britin. Tilasto piti paikkansa, sillä jo toisella kerralla pääsin
juttusille oikean engelsmannin kanssa, ja kävimme seuraavan keskustelun:
- - Päivää, mä olen Arska
Suomesta. Olen tässä ihmetellyt, miten onnistutte tuleman toimeen tuon
rikollisen ja epäsosiaalisen aineksen kanssa, jota näyttää liikkuvan täällä
vapaana.
- - Ei, ei meillä sellaiset
saa olla vapaana. Eikö teillä Suomessa tunneta ollenkaan vankilajärjestelmää?
Kyllä meillä huligaanit ja rasistit suljetaan ilman muuta lukkojen taakse.
Kunnon ihmiset tulevat kyllä keskenään toimeen.
- - Niin niin, mutta nuo
mustat?
- - Heh, heh. Eiväthän he ole
mitään rasisteja. He ovat ulkomaalaisia, jotka ovat tulleet tänne töihin.
Auttavat Britannian kansantaloutta kasvamaan hieman muuta Eurooppaa nopeammin.
Oikeastaan emme tulisi toimeen ilman heitä. Emme ilman mustia, ruskeita tai
keltaisia ihmisiä, jotka paitsi jakautuvat lähes kolmeensataan kansallisuuteen,
niin myös yli sataan uskontokuntaan. Brittiläinen yhteiskunta on sallinut heille
oman uskontonsa harjoittamisen, sillä se on usein heille tärkeä, eikä siitä ole
mitään haittaa yhteiskunnalle.
- - Eivätkö todellakaan ole
ongelma?
- - No aluksi kyllä, sillä
työelämään sopeutuminen oli vaikeaa. Sitten me kekseliäät britit keksimme
keinon. Ruvettiin systemaattisesti kotouttamaan heitä, ja nyt he muodostavat osan
tätä yhteiskuntaa, kuten olet ehkä huomannut. Ei pienintäkään ongelmaa. Jos
ongelmia aiheutuu, ne aiheutuvat siksi, että myös meillä on pieni rasistien
joukko, joka silloin tällöin saattaa aiheuttaa rettelöitä. Monesti nämä
huligaaniteot sitten pannaan vierasmaalaisten tiliin.
Tällaista jutteli siis aito britti. Jotain tällaista osasin kyllä odottaakin, kun ihan en ensi kertaa Suomen ulkopuolella ollut. Paluumatkalla taksissa sitten halusin varmistaa asian, joten kyselin vielä taksikuskilta, joka myös oli englantilainen ja sain suunnilleen saman vastauksen.
- - Ulkomaalaisista on paljon
hyötyä meille. Meillä, niin kuin kaikilla sotaa käyneillä mailla alkaa olla
alijäämäinen huoltotase. Emme mitenkään voisi saada edes eläkkeitä ilman tuota
kansanryhmää, joka sitä paitsi tekee kaikki ne työt, joita englantilaiset eivät
viitsi tehdä.
-
Niin,
että näin näkevät asiat englantilaiset. Jotenkin tuntuu, että me suomalaiset
olemme tavallista tyhmempiä. Meidän ”mamuongelmamme” onkin ilmeisesti siinä,
että tuskinpa tänne kovin moni haluaa tulla lunta lapioimaan ja kuuntelemaan rasistisia
herjoja ja vääriä todistuksia lähimmäisistä ja lähimmäisten lastenvaunuista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti