Vaalit tulevat

Aika erikoista oli, että minuakin pyydettiin ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin, mutta en sitten lähtenyt mukaan. Kyllä siihen oli kaksi pätevää syytä, joita pidän pienenä esteenä. Ensinnäkin en ole poliitikko, vaikka uskonkin, että minullakin olisi oma antini annettavana, ja toiseksi tuo ikä oikeuttaa minut todellakin jo eläkkeelle. Valtakunnan politiikkaan olen muutenkin ehkä hieman sopimaton, sillä en osaa pelata peliä heidän säännöillään. Siis niillä säännöillä, jotka joustavat sopivasti aina silloin, kun jousto tuntuu sopivalta. Ehkä yhden kohdan täyttäisin: olen ”hyvämaineiseksi tunnettu syntyperäinen Suomen kansalainen”. Tätä hyvämaineisuuspykälääkään ei täytä kuin puolet ehdokkaista, joten siinä seurassa en joutuisi häpeämään. Tosiasiassa on kolmaskin syy, ja se on sopivan puolueen puuttuminen. En halua nyt paljastaa, mikä puolue minua ehdokkaakseen pyysi, mutta niin ikävää kuin se onkin, niin ehkä se olisi se viimeinen puolue, jonka valitsisin, jos harrastusta niin pitkälle riittäisi.

”Harrastus” on juuri oikea sana. Vaikka olen joskus ollut poliittisissa luottamustehtävissä ja parikin kertaa ehdokkaana kunnallisvaaleissa, en silti ole poliitikko. Luokittelen itseni pikemminkin liikkuvaksi äänestäjäksi, joka keskittyy enemmän realismiin kuin poliittisiin unelmiin ja haihatteluun. Olen kovasti iloinen, että joskus minun kirjoituksenikin saavat kannatusta myös poliittisilta tahoilta, ja katson kyllä pieneksi voitokseni esimerkiksi Ventelän talojen suojelun. Se ei ehkä ole minun ansiota, mutta historia yleensä on asia, jota en soisi hävitettävän. Selvää on, että jos joku historiallinen monumentti kerran puretaan ja tilalle rakennetaan joku betonimöhkäle, se on lopullinen ratkaisu, jota voidaan verrata kuolemantuomioon.

Ydinvoimaa olen myös kannattanut aina siitä lähtien kun sain tutustua Loviisa I:n rakentamiseen. Kyllä silloin Imatran voima sai minut vakuuttuneeksi siitä, että kyse on toki saasteettomasta ja turvallisesta laitoksesta. Kuluneet 40 vuotta ovat osoittaneet, että näin todella on. Suhteellisen pitkän opintourani aikoihin olen saanut tutustua myös muihin laitoksiin ja energiantuottomuotoihin. Yhä enemmän nämä kokemukset ovat kallistaneet ajatuksiani ydinvoiman kannalle. Ikävä kyllä on todettava, että fossiiliset polttoaineet saastuttavat ilmakehäämme luvattoman paljon, ja vesivoima alkaa olla rakentamisen kannalta loppusuoralla. Vihreiden hehkuttelemat tuulivoima ja aurinkovoima ovat pääsääntöisesti askartelua, josta kansantaloudellisesti tuottavia hyötyjä ei koskaan ole odotettavissa. Tuulivoima alkaakin nyt jo olla vastatuulessa, sillä kokemus on osoittanut, ettei siitä tosiasialliseksi energianlähteeksi ole.

Järkevä energiapolitiikka ja kulttuuriarvojen suojelu ovat siis ne pääagendat, joita olen ajanut ja joiden takana seison. Kulttuuriarvoihin kuuluu myös kouluverkoston säilyminen ja maaseudun asuttuna pitäminen. Jos tilapäisesti vajaakäytöllä olevat kyläkoulut säilytettäisiin kylän kulttuurikeskuksina, olen täysin vakuuttunut siitä, että se palvelisi tätä tarkoitusta erinomaisesti. Jokaisen kyläkoulun lakkauttaminen on yksi naula kylän ruumisarkkuun.

Kalajoen päättäjille toivotan viisautta ajatellessanne Pyhäjoen voimalaan mukaan menoa. Hankkeesta on niin paljon hyötyä Kalajoelle, että olisi suoranaista vastuun pakoilua, ellei kaupunki edes nimellisesti olisi mukana.

Jos todella kävisi niin, että Hanhikivi-hanke kaatuisi, mitä pidän epätodennäköisenä, se olisi kyllä vihreiden terroriteko, joka perustuisi täydelliseen tietämättömyyteen. Tunnen lukuisia energia-alan insinöörejä, mutta en ainoatakaan ydinvoiman vastustajaa. Eivätköhän ne vastustajat löydy ryhmistä merkonomit, kalakauppiaat ja konttoriapulaiset! Pääsääntöisesti siis porukasta, jonka ei edes oleteta tuntevan alaa.

 "Olen suomalainen". Omakuva, 1968.