Ydinasiaa

Hiroshiman ydinpommi on aikoinaan ollut tosi tehokas paukku, sillä yhä vielä osa kansasta luulee, että sana ”ydin” automaattisesti tarkoittaa ydinpommia. Koko maailma kärsii tuosta pommista niin, ettei siitä ole oikein toipunut muut kun hiroshimalaiset, joilla kulkee todella mukavasti. Vanhat rakennukset on uusittu ja teollisuus noussut ennen näkemättömään kukoistukseen. Ydinpommista onkin jäljellä oikeastaan vain tuo sana ja pelote siitä, että joku maa onnistuisi rakentamaan itselleen ydinaseen. Jos maailmasta juuri nyt poistettaisiin kaikki ydinaseet, ei sillä enää olisi mitään merkitystä, sillä jos joku todella haluaisi käyttää näin pelottavaa ja tehokasta asetta, niin he tekisivät ydinpommin alta aikayksikön. Sana ydinvoima tuntuu jotenkin mystiseltä, vaikka kyseessä on suhteellisen helposti ratkaistu energian muoto.

Minun orastava dementiani pelastaa varmaan maailman, sillä jopa minäkin olen onnistunut hankkimaan sen tiedon, miten tuollainen pommi voidaan rakentaa. Onneksi olen jo onnistunut myös unohtamaan asian ytimen, siis yksityiskohdat, mutta saisin ne varmaan tiedoksi vielä professori Pentti Järvelältä, joka tämän ”luottamuksellisen” asian minulle uskoi. Sen nyt kuitenkin ihan kylmiltään muistan, että ydinvoimalan kanssa tuolla asialla on saman verran tekemistä kuin tuolla sanalla ”ydin” yleensä voi olla.

Kaikki materiaalit koostuvat atomeista. Siksi tuota pommiakin sanottiin alun alkaen atomipommiksi. Jokaisen atomin ydin on ydin, jota kiertävät elektronit. Alkuaikojen atomipommit olivatkin vetypommeja, koska vetyatomi on yksinkertainen atomi, jota kiertää yksi ainut elektroni, joka muodostaa siis yhden ydintä suojaavan orbitaalitason. Kun atomin ydin onnistutaan halkaisemaan, se aiheuttaa ketjureaktion, joka saa aikaan suunnattoman suuren energia-aallon. Näin tapahtuu siis ns. atomipommin räjähdys.

 

Ydinvoimalaitos on kuitenkin täysin erilainen mekanismi. Uraani, josta ydinlaitosten polttoainesauvat on tehty, on huomattavasti raskaampi materiaali, jossa atomin ytimen halkaiseminenkin on vaativampaa. Nykytekniikalla se kuitenkin onnistuu, joten energiaa vapautuu jälleen suuria määriä. Ydinvoimasta onkin saatu suunnaton apu maailman kasvavaan energiapulaan. Ydinvoiman suurin etu on se, että se on täysin saasteetonta ja todennäköisesti loppumatonta. Loppumatonta siksi, että periaatteessa kaikkien atomien ytimet on halkaistavissa, vaikka tätä ei tietojeni mukaan ole vielä opittu, mutta ottaen huomioon tekniikan nopean kehityksen opitaan varmasti. Ydinvoima tekee meistäkin täysin energiariippumattoman maan, sillä polttoainesauvat eivät puhu mitään kieltä. Jos polttoaine on liian kallista esimerkiksi Venäjältä tuotuna, se voidaan ostaa vaikkapa Ranskasta tai valmistaa omista uraanivaroistamme. Sauvoja voidaan lisäksi kierrättää, sillä ne eivät nykyisin enää ole kertakäyttöisiä.

Vihreät kyllä vastustavat ydinvoimaa, sillä he eivät yksinkertaisesti tiedä, mistä on kysymys. Ei meidän muiden tarvitse olla ihan yhtä tyhmiä ja tietämättömiä.

Rautakanki on materiaalia, joka on atomeista muodostunut. Saattaa hyvinkin olla, että jonakin päivänä tuo suhteellisen raskaan ja useita orbitaalikerroksia sisältävä atomin ydin saadaan halkaistua. Tuskinpa työkaluvajanne kuitenkaan muuttuu sen jälkeen pommivarastoksi.