Vladimir Putin

Maailmassa on muutamia varsin väkirikkaita maita, mutta kaikki eivät ole pyrkineet maailman vallitsijaksi. Ehkä siihen ei ole ollut tarvetta, tai sitten ei yksinkertaisesti tekninen kehitys ole riittänyt toteuttamaan tällaisia haaveita. Kaksi on kuitenkin yli muiden. Kylmän sodan aikana tämä maailma oli jotenkin kahtia jakautunut. Oli USA-mielisiä ja neuvostoliittomielisiä. Kumpaakin jättivaltiota kiinnosti suuresti muun maailman asiat. USA esiintyi maailman parantajana ja maailman poliisina, kun taas Neuvostoliitto pyrki uhkailuin ja pelotteluin hallitsemaan omaa reviiriään. Nykyisin tähän samaan joukkoon, ikään kuin kolmanneksi pyöräksi, pyrkii Euroopan unioni, joka kuitenkin luultavasti hajoaa sisäisiin erimielisyyksiin, ennen kuin ennättää saamaan minkäänlaista jalansijaa jättivaltioiden nokittelussa. Johtuisiko siitä, että Euroopan unioni ei olekaan mikään valtio.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on jäljelle jäänyt Venäjä. Venäjän diktaattori on Vladimir Putin, joka näyttää edelleen haikailevan Neuvostoliiton perään, eikä vanhana KGP:n agenttina katso suopein silmin ihmisten pyrkimyksiä vapauteen ja sensuroimattomaan tiedonvälitykseen. Luultavaa onkin, että kyseessä on maailman vihatuin mies, joka jää kauaksi Yhdysvaltain sympaattisen Obaman taakse, vaikka ei Obamallakaan ole ihan puhtaat jauhot pussissa. On luonnollista, että valtioiden päämiehet asettavat aina oman valtion edun melkein kaiken muun edelle. Vain oma etu ylittää valtion edun aivan kuten kaikkien poliitikkojen mielissä. Keinot ovatkin sitten ne, joista ollaan kovasti erimieltä.

 Suomessa on viime aikoina kohuttu siitä, että Vladimir Putin oli joutunut poliisin salaiseen listaan. Siinä oli listattu suuri joukko mahdollisesti rikokseen syyllistyviä ihmisiä. Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että tuon on listan väärinkäyttöä. Ei varmoja tapauksia pitäisi merkitä listaan, joka on tarkoitettu vain potentiaalisille rikollisille. Suomen poliisin ei muutenkaan tulisi pyrkiä selvittämään ulkomailla ulkomaalaisten tekemiä rikoksia. Toki minäkin närkästyin siitä, että Ukrainassa ammuttiin venäläisillä ohjuksilla matkustajakonetta ja tapettiin kymmeniä ihmisiä. Tosiasiassahan tämä on varsin pientä siihen nähden, mitä kaikissa maailman sodissa on ihmisiä kuollut, milloin minkin maan ohjuksilla. Sota sinänsä on kauhea rikos, mutta syyllisten osoittaminen ei aina ole helppoa. Itä-Ukrainan tapauksessa syyllisen osoittaminen kuitenkin on suhteellisen helppoa. Jokseenkin varmaa on, että aseellisia selkkauksia ei olisi syntynyt ilman Venäjän apua kapinallisille.

En tiedä, osaatteko edes kuvitella, millainen olisi tilanne, jos Suomen rannikkoseuduilla asuvat ruotsinkieliset päättäisivät ruveta sotimaan sen puolesta, että osa Suomesta muutettaisiin itsenäiseksi ruotsalaiseksi valtioksi ja tälle sodalle haettaisiin tukea sitten Ruotsista. Kyllä Kalle Kustaa miettisi ainakin kahdesti, kannattaisiko mokomaan seikkailuun lähteä. Eihän Suomessa asuva ruotsinkielisten ”sotapäälikkö” ole saanut alimmanasteistakaan sotilaskoulutusta, eikä ruotsillakaan ole oikein armeijaa. Otettaisiin varmaan vaan kantaa, niin kuin kaikkiin muihinkin maailman asioihin.