Ensin tutkitaan ja vasta sitten hutkitaan

Parempi olisi tietää luulevansa kuin luulla tietävänsä. Tätä tietämisen tarvettahan minussakin on hieman ilmennyt, josta syystä olenkin aina yrittänyt tarkistaa tietoni, ennen kuin olen ne päästänyt julkiseen riepotukseen. Siksi kai tätä Kallan kuvernööriäkin on aika vähän kommentoitu. Asiat ovat pääosin niin kuin olen kirjoittanutkin, joten siinä kai se koko jutun juoni on. ”Parempi tutkia kun hutkia”, oli isävainaani neuvo meille lapsille, joten ei tullut selkäsaunaakaan ihan äkkipäätöksen perusteella. Siihen aikaan kun minä olin lapsi, oli selkäsauna ihan yleinen ja hyväksytty rangaistusmuoto, jota lähes joka perheessä käytettiin. Siinä asiassa piti olla erityisen tarkka ja oikeudenmukainen, mutta ei siitä aikuiseksi mitään neurooseja jäänyt. Tai voihan se olla niinkin, että en niitä huomaa itsessäni, niin kuin ei monikaan omia vikojaan havaitse.

Olen joskus kertonut tämä blogin aihealueen sivuavan urheilua, uskontoa ja politiikkaa. Ainut asia, jossa faktat ovat faktoja, on tuo urheilu, mutta mitä kauemmaksi oma aktiiviaika jää taakse, sitä harvemmin siitä on asiaa. Ajat muuttuvat, miehet muuttuvat, eikä Suomikaan enää oikein pärjää noissa todella kansainvälisissä lajeissa. Siksi kai sitten pienetkin asiat ilahduttavat, kuten tuo lentopalloilun orastava nousu.

 

Politiikka on jotenkin epämääräinen asia, joka kuitenkin kiinnostaa ihmisiä, sillä onhan siinä kyse meidän yhteisistä asioistamme. Tästä syystä ihmettelenkin erityisen suuresti ihmisten suhtautumista siihen. Vaikka asiat kiinnostavat, ei tunnu löytyvän erityistä kiinnostusta päättäjien osaamista kohtaan. Mistä ihmeestä se ihmisten mieliin on onnistuttu iskostamaan, että jos joku osaa hiihtää, on hän erityisen sopiva ratkomaan kaikkia kansakuntamme ongelmia? Jotkut täysin vailla ammattia ja koulutusta omaavat ilmoittavat ammatikseen ”poliitikko”, vaikka eivät koskaan ole olleet missään poliittisessa tehtävässä. Se vaan on niin, että se ehkä kuulostaa paremmalta kuin esimerkiksi työtön joutomies. Koettakaapa muuten miettiä, miksi Juha Sipilä on onnistunut nostamaan ”Kepun” kannatuksen huippulukemiin. Hänen ammatikseen ei muuten koskaan ole mainittu poliitikko! Hänellä ei myöskään sanota olevan poliittista kokemusta. Olisiko niin, että hänellä on sekä osaamista että näkemystä?

 Tämä kolmas sektorini onkin sitten uskonto. Kyllä minä siitä aina silloin tällöin kirjoitan niitä faktoja joita tiedän, mutta vain harvoin puutun toisten vakaumuksiin, sillä se varsinainen usko on jokaisen oma asia. Myöskään toisiin uskontokuntiin en juurikaan ota kantaa, vaikka kieltämättä niidenkin historiasta paljon tiedän. En väitä, että minun tietoni ylittäisi yhdenkään teologin tietomäärää tässäkään suhteessa. Joka tapauksessa on aivan varmaa, että minua ei nimetä koskaan taivaspaikkojen jakajaksi, enkä tuota tehtävää ottaisi edes vastaan. Minä nimittäin saattaisin valita ihmiset sinne ihan heidän tekojensa mukaan enkä lainkaan ottaisi huomioon heidän puheitaan. Raamattu nimittäin opettaa, että teot ratkaisevat, eivät puheet. Tällä perustella joukossa ihan hyvin saattaisi olla muutama muslimikin, sillä suurin osa heistä on tosi hyviä ihmisiä. Kenenkään uskon lujuutta en tietenkään voi arvioida.

 

Nuorena poikana olin mukana partiossa. Vieläkin muistan tuon ”partiolain” kohdan joka kuului: ”Partiolainen kunnioittaa toisen vakaumusta”. Siksi en ole koskaan yrittänyt käännyttää ketään enkä hyväksy minuun kohdistuvia käännytyspyrkimyksiä, sen verran partiolainen olen yhä edelleen.