Uskontojen uhrit

Oikein hirvittää tuo joidenkin ihmisten oikeassa olemisen tarve. Olen tavannut satoja ihmisiä, jotka uskovat tietävänsä, mikä milloinkin on oikein ja tarpeellista nimenomaan muille ihmisille. Valitettavasti olen joskus sekaantunut politiikkaan ja saanut myös senasteisen uskonnollisen herätyksen, että olen alkanut elämässäni ajattelemaan asioita ainakin hieman inhimilliseltä kannalta. En ole siis kokenut mitään ”hurahdusta”, eikä Uskontojen uhrit -nimistä järjestöä ole tarvinnut perustaa minua varten. Minulle asia on täysin yksinkertainen. Teen sen minkä katson oikeaksi ja jätän tekemättä sen mikä mielestäni on väärin.

Luultavaa on, että lukuisat tutkijat, jotka ovat tutkineet noita ”hurahduksia”, ovat varsin lähellä oikeaa arvellessaan kyseessä olevan jonkinlaisen hurmostilan, joka muistuttaa skitsofreniaa. Tällaisessa tilassa saattavat sanatkin mennä sekaisin ja suusta tulee epämääräistä ölinää, jota ei kukaan ymmärrä. Joskus ääntely on oikeasti jotain kieltä, jota ihminen on joskus osannut, mutta yleensä vain sekaisin mennyttä oman äidinkielensä puhetta. Psyykkeeltään heikot ihmiset sortuvat yleensä tähän. Heidän opetuslapsia sitten koulutetaan uskomaan, että kyse oli Pyhän hengen kosketuksesta.

Analyyttisesti ajattelevat ihmiset ovat yleensä turvassa tältä ”kosketukselta”, sillä ei ole vaikea arvata, että ei meidän Herramme mitään arpajaisia ole järjestänyt, jossa sattumanvaraisesti valittaisiin ne ihmiset, jotka ”pelastetaan” taivaan iloon, ja monet kunnollisesti elämäänsä elävät ihmiset paiskataan helvetin liekkeihin. Olkaa ihan huoletta, näin ei käy, olkoonpa nämä hurmosliikkeet ihan mitä mieltä tahansa. Uskontojen uhrit -järjestöllä on edelleen paljon tekemistä, sillä hyvin monet varsin järkevinäkin pidetyt ihmiset ovat menneet sekaisin jonkin lahkon ja lahkolaisten ryöpytyksessä.

Kyllä politiikkaakin usein verrataan uskontoon, mutta politiikan uhrit- nimistä järjestöä ei kuitenkaan ole ollut tarvetta perustaa, sillä Stalin, Hitler tai Kekkonen ei vielä ole laskeutunut kenenkään päälle, eikä kukaan ole ruvennut kielillä puhumaan. Useimmat ministerit siihen kyllä pystyisivät, mutta RKP:tä lukuun ottamatta eivät sentään puhu mitään sellaisia. Muuten vain ovat sekavia horisseet, ihan puolueesta riippumatta. Kyllä minä kuitenkin sitä mieltä olen, ettei poliitikoillekaan tekisi pahaa, vaikka he joskus tutkisivat asioita asioina ja kertoisivat vasta sitten, mitä mieltä oikeasti ovat. Uskontoa ja politiikkaa ei pitäisi sekoittaa, eikä niin teekään kuin korkeintaan Päivi Räsänen. Muut haluaisivat vain tehdä politiikasta uskonnon, jossa profeettana toimii milloin kukakin asioita ymmärtämätön.

Suomessa on laki uskonnon vapaudesta. Se sallii kaikkien kukkien kukkia… jopa kaktustenkin, mutta kyllä minä sitä mieltä olen, että useimmat ”hurmosliikkeet” ja karismaattiset järjestöt ovat ihmiskunnalle suuremmaksi vaaraksi kuin esimerkiksi muslimit, joita etenkin rasistiset ihmiset tuntuvat vihaavan.

Jos minä olisin Kempeleen kuningas, erottaisin kaikki kirkkokunnat valtiosta ja kieltäisin ”sisälähetystyön” silloin, kun se koskee värväystä uskontokunnasta toiseen. Ketään vastaan minulla ei totisesti ole mitään, joten jos uskonto rajoittaa meille kahvittelemaan tulon, niin en voi mitään. Kyllä me muutakin voidaan tarjota, jos joukkoon eksyy joku mormoni.

Tulkoon kukin uskollaan autuaaksi. Vaimoni puhuu kyllä kielillä, mutta minä en, joten toivottavasti päästään samaan huoneeseen taivaan ilossa. Olisihan se jotenkin yksinäistä ilman tulkkia.

Kielillä puhumista ilmenee muuten melkein kaikissa alkeellisissakin uskonnoissa, joten mikään kristittyjen etuoikeus se ei ole. Se todistaa ainoastaan sen, että seota voivat muutkin kun suomalaiset.