Historia pitäisi uudistaa

Kun tietotekniikka, matematiikka ja insinööritieteet ovat muodostaneet ainoat älykkyyttä vaativiksi tieteenaloiksi, valitsi nykynuoriso tietenkin opintoalakseen jonkun noista ammateista, ja  humanistisista aloista tuli pikkuhiljaa ylijäämäylioppilaiden kaatopaikkoja. Koulu-uudistus oli taas aikoinaan se suuri virhe, joka sai aikaan tämän ylijäämäylioppilaiden suuren määrän.  Kaikista pyrittiin leipomaan ylioppilaita vaikka väkisin. Kun ei muu auttanut, laskettiin rima niin alas, että Taavi Tollerokin läpäisi seulan.  Kyllähän me jossakin vaiheessa elimmekin aikaa, jolloin tietotekniikkainsinööreistä oli huutava pula ja näitä jouduttiin tuomaan aina Intiasta ja Kiinasta asti.  Tätä puutetta yritettiin korvata myös lisäämällä insinöörikoulutusta enemmän kuin tämän kokoiselle maalle olisi tarpeellista ja luonnollista.  Kun tämä insinööribuumi sitten meni ohi, jäi jäljelle vain lisätty koulutus ja laumoittain työttömiä insinöörejä.  Jos Suomeen tuodut insinöörit sitten jäivät Suomeen, tuli heistä, monien mielestä, uhka Suomen turvallisuudelle, varsinkin jos sattuivat olemaan syntyisin jostain arabimaasta. 

Tämä sinänsä on aihe, josta olen paljon kirjoittanut ja varmasti vielä kirjoitankin, mutta tällä kertaa ajattelin keskittyä nykynuorison historian tuntemukseen. Kaikki liittyy kuitenkin kaikkeen ja olkoon tuo edellä oleva pohjustuksena sille, miksi omaakaan historiaa ei enää tunneta.  Kokijoita ja näkijöitä ei montakaan ole, ja kun historian opiskelu on jäänyt noiden ylijäämäylioppilaiden harteille, ei historiantuntemuksesta ole oikein buumia päässyt syntymään.  Täytyy sanoa, että onneksi meillä on museovirasto, joka jonkin verran on onnistunut suojelemaan vanhoja historiallisia rakennuksia.  Ihan omasta kokemuksestani tiedän, että monet historiallisesti arvokkaat kohteet olisi purettu ilman museovirastoa, yksinkertaisesti siitä syystä, että liian harvat tunsivat niiden historiaa. 

Yhdysvaltain nykyinen presidentti Donald Trump ei ehkä kuulu ruudinkeksijöiden kerhoon, mutta nykykieleen hänen hallintonsa on onnistunut luomaan uuden käsitteen.   Tuo termi on vaihtoehtoinen totuus. Tuntematta lainkaan tuota sanaa tai historiaa,  nykypolvi viljelee mielellään vaihtoehtoisia faktoja.  Koska historiaa ei tunneta, voidaan luoda oma historia juuri sellaiseksi kuin olisi haluttu sen olevan.

En ole historioitsija vaan historian harrastaja, enkä toki osaa oikaista kaikkia historian vääriä väittämiä.  Kuitenkin olen Karjalan pakolainen, ja vaikka en voi muistaa pakomatkan eri vaiheita, muistan kuitenkin muiden karjalaisten kertomuksia ja kokemuksia.  Tältä pohjalta on todella vaihtoehtoinen fakta se väite, että Karjalasta ei tullut pakolaisia.  Todellinen faktahan on, että niitä tuli pitkin pitkää itärajaamme, aina Petsamosta asti.  En minä ollenkaan ymmärrä, miksi tätä historian jaksoa pitää niin paljon hävetä, että jopa Karjalan liiton johtohenkilötkin vääristelevät asiaa. 

Toki en yhdenkään sodan aikoihin Karjalasta tuleen ole kuulut toistelevan tuota vaihtoehtoista totuutta, jota tuntuvat hokevan vain sodan jälkeen syntyneet sukupolvet.  Kyllä mielestäni historian koulutusta pitäisi vahvistaa niin, että ainakin oma historia saisi pysyä totuuspohjaisena.

 

Tämän päivän tapahtumat ovat jo muutaman vuosikymmenen kuluttua historiaa.  Oliasi varmasti mielenkiintoista olla kärpäsenä katossa kuuntelemassa huomenna syntyvien ihmisten kertomuksia siitä, mitä tapahtui ennen heidän syntymäänsä.  Jokseenkin varmaa on, että muutamien totuuksien joukossa on myös vaihtoehtoisia faktoja.