Kauhea kansanäänestys

”Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse”, huusi kansa, kun siltä kysyttiin, mitä Jeesukselle tulisi tehdä. Vaikka tämä tapahtuikin ajanlaskumme alkuaikoina, voi sitä yhä edelleen käyttää esimerkkinä kansanäänestyksestä, joka johtaa suureen vääryyteen ja virheeseen.

Demokratian nimissä järjestetään yhä vielä kansanäänestyksiä, joiden tarkoitus on varmasti jalo, mutta jotka vääjäämättömästi johtavat huonoihin lopputuloksiin. Jos yksi ministeri tarvitsee lukuisia avustajia ja kokonaisen ministeriön, eikä aina silloinkaan pysty tekemään päätöstään ilman ulkopuolista asiantuntijaa, eikö ole jokseenkin kohtuutonta olettaam että tavallinen Matti Meikäläinen osaa antaa oikeita vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin? Kaikkein huonoin tapa ratkaista asioita on järjestää kansanäänestys.

Olen vuosia sitten kirjoittanut tästä samasta aiheesta, enkä toki ole olettanutkaan, että maailma muuttuisi, mutta olenpahan saanut purkaa sydäntäni. Minun mielestäni on kauhea vääryys ihmiskuntaa kohtaan, jos täysin ymmärtämättömien ihmisten mielipiteen perusteella tehdään ratkaisuja, jotka vaikuttavat koko kansan kohtaloon. Näin kuitenkin tehdään.

Miettikääpä tätä:  yä vielä jonkun puolueen jäsenkirja takaa virkapaikan paremmin kuin korkea koulutus. Joku jääkiekkomaalivahti tai hiihtäjä ohittaa eduskuntavaaleissa kokeneen poliitikon, eikä kansainvälinen kokemus, kielitaito tai eurooppalaisen elämän tuntemus riitä EU-vaaleissakaan syrjäyttämään alkoholivammaista sahanteroittajaa.

No eihän se toki aina ole kansan vika, että näin pääsee tapahtumaan. Se on puolueiden ja puoluejohtajien vika, sillä hehän asettavat nuo ehdokkaat vaaleihin. Olisihan siihen kansallakin toki jotain sanomista, jos sattuisivat ymmärtämään, että ei hyvä hiihtäjä välttämättä ole esimerkiksi talouselämän asiantuntija.

Olisi jo aimo askel parempaan, jos kansanedustajalle asetettaisiin oikeasti joku pätevyysvaatimus. Sama vaatimus, mutta vielä voimakkaammin, tulisi asettaa ministereille.

Ei ole myöskään oikein, että kansanedustaja ja ministeri on sama henkilö. Suomalaisen oikeustajun mukaan ei ihminen yksinkertaisesti ole oikeutettu äänestämään omassa asiassaan.  Ei taida olla ihan puolueeton, äänestetäänpä vaikka hänen luottamuksestaan.

Näin se siis menee.

Kansanäänestyksiä vain yksinkertaisissa mielipidekysymyksissä, joista on oletettavaa, että kaikilla ihmisillä on oikeaa tietoa. Ei siis mitään sellaista, joka voisi johtaa kammottavaan lopputulokseen, vain siksi että kansa ei tiedä, mistä on kysymys

Olen kirjottanut ehkä liikaakin tuulivoimasta, mutta se on hyvä esimerkki asiasta. On vain muutamia ihmisiä, jotka oikeasti tietävät tuulivoiman haitoista, mutta silti moniin päätöksiin kysytään ympäristön mielipidettä.  Tässä tapauksessa myllyjen haittavaikutukset eivät kutenkaan ole mielipidekysymys.