Valta vai aate

Tuo on kysymys, jota olen joutunut paljon pohtimaan politiikkojen loikkaillessa puolueesta toiseen. Noita loikkauksia olen kyllä puolustellut silloin, kun kyse on puolueessa tapahtuneista aatteellisista muutoksista, mutta pidän menettelyä vähintäänkin kyseenalaisena silloin, kun sillä halutaan varmistaa vain oma henkilökohtainen asema.

Toki myönnän, että olin vakaumuksellinen ”vennamolainen” ja SMP:n kuoleman jälkeen myös perussuomalainen, niin kauan kuin puolue ajoi rehellisesti suomalaisten etua. Jyväskylä puoluekokouksen jälkeen kuitenkin kaikki muuttui, ja osa perussuomalaisista ei enää voinut katsoa puolueen vastaavan sen alkuperäistä tarkoitusta. Näin syntyi uusi puolue, Sininen tulevaisuus. Kaikki tietävät, miten puolueelle vaaleissa kävi: se ei saanut yhtään kansanedustajaa, koska kansa ei yksinkertaisesti tiennyt, mistä oikeasti oli kysymys. Suurin osa puolueen ”oikeamielisistä” meni mukaan tähän uuteen puolueeseen, mutta oli myös niitä, jotka pitivät omaa kansanedustajan paikkaansa tärkeämpänä kuin aatetta ja uskoivat tuon vanhan puolueen maineen riittävän paikan säilyttämiseen.  Tässä suhteessa olivat oikeassa, mutta aate tuntui hämärtyneen. ”Nykypersujen” aate on kaikkea muuta kuin isänmaallista ja sen pääteema on rasistisuus ja maahanmuuttovastaisuus. Minun silmissäni persujen isänmaallisuus näyttäytyy lähinnä samanlaisena kuin aikoinaan saksalaisten kansallissosialismi.

 

 Kansallismielisiä molemmat.

Uskoin sinisen tulevaisuuden edustavan nyt sitä vanhaa vennamolaista linjaa, joka teemana oli ”rötösherrat kuriin” -linja ja isänmaan etu.  Siksipä koin hyvin järkyttyneenä uutisen, jonka mukaan puolueen johtohahmoihin ja perustajiin lukeutunut Simon Elo oli eronnut puolueesta ja liittynyt Kokoomukseen.  Eihän se kokoomus ihan pahin puolue ole, mutta ei myöskään koko kansan puolue.

Sininen tulevaisuus on toistaiseksi joutunut paitsioon, mutta aate elää, ja luulen, että minä pysyisin sinisenä, vaikka se maksaisi jonkin viran. Järkyttynyt olin myös siitä tiedosta, että kokoomus olisi valmis persujen kanssa yhteiseen halitukseen.

Ei ehkä ollut kovin kaksinen tuo Rinteen hallitus, eikä Marinin hallituksesta vielä oikein mitään tiedetä, mutta kauhea on se mielikuva hallituksesta, jossa ”nykypersut” saisivat huseerata.  Vähemmälläkin töppöilyllä on moni motoristiporukka leimattu rikollisjengiksi.

No, minun tehtäväni ei ole toimia syyttäjänä, tehköön syyttäjä vain tehtävänsä, mutta jossakin se pitäisi kansanedustajankin kohdalla raja kulkea.

Kyllä minua masentaa ajatus siitä, että meillä on edelleen kansanedustajia, joita ei heidän mielestään laki koske. En osaa sijoittaa heitä oikein mihinkään lokeroon.

En myöskään pidä poliitikoista, jotka asettavat oman poliittisen tulevaisuutensa aatteen edelle.

Näille pois pudonneille kansanedustajille voin vain sanoa, että vaikka valta meni, niin aate elää. Pitäkää aatteesta kiinni.

Tunnen monia sinisten kansanedustajia ja ministereitä, ja täytyy sanoa, että ”tolkun” ihmisiä ovat. Näin ei voi sanoa kaikista nykyisistä eduskunnassa istujista.