Maailman parhaat kätilöt

Kyllä minä olen hyvin lukenut mies, mutta kieltämättä hieman jästipää. Jossakin vaiheessa opettaja oli liittänyt todistukseeni lauseen ”kehottaisin harjoittamaan kirjoittamista.” En vieläkään tiedä, mitä moisen lauseen takan oli - pitikö hän minua lahjakkaana vai lahjattomana, mutta näin kauan se on kestänyt, ennen kuin olen ruvennut noudattamaan tuota kehotusta. Lukenut olen kyllä jo siitä asti, kun opin lukemaan, aina näihin päiviin asti. Siksi sanonkin olevani lukenut mies, sillä olen arviolta 70 vuotta lukenut, kunnes näkö alkoi heiketä, niin että alan vain asioita arvailla.

Olen nimittänyt näitä kirjoitelmiani blogiksi, mutta siitä en ole lainkaan varma, onko oikein blogista kyse. Ehkä tämä sittenkin on pakinakokoelma. Monia viitteitä näihin juttuihin olen saanut lukemistani kirjoista ja lehdistä. Tässä jutussakin on muutamia lainauksia Roope Lipastin ja Karoliina Korhosen kirjasta ”Elovena-tyttö”. Jos joku kohta siis vaikuttaa lainatulta, niin sieltä se on. Jos olen muistanut, olen merkinnyt lainaukset sitaatteihin, että ei käy niin kuin muutamille kyseenalaisille maistereille, jotka yrittävät näytellä poliitikkoa, mutta ilman omia ajatuksia.

Perisuomalaiseen tapaan minäkin masennuin, kun Suomi hävisi Tanskalle jääkiekossa, vaikka on melkein maailman paras kaikilla aloilla, joita tiedetään olevan. Mutta jääkiekossa ja Tanskalle - jo on aikoihin eletty!

Suomalaisuus on vaikeasti määriteltävä ominaisuus, sillä me olemme niin omituisen kansainvälisiä moninaisine juurinemme, että emme aika ajoin voi suvaita niitä ulkomaalaisia, jotka ovat älynneet muuttaa tänne vasta nyt - vuosisatoja esi-isiemme jälkeen.  Joku kohtuushan tuossa ajoituksessakin pitäisi olla, vaikka jotenkin on kyllä ymmärrettävää, ettei syntymätön lapsi voi vielä valita asuinpaikkaansa. Ei varsinkaan, jos sattuu, että hänen vanhempansakaan eivät vielä ole syntyneet.

Suomalaisilla on hyvin eriskummallisia tapoja.

”Kun suomalainen on korviaan myöten rakastunut, hän pyytää rakkautensa kohteen kahville. Kumpi tahansa voi tehdä aloitteen. Kahvilassa kumpikin maksaa omat juomansa ja syömisensä. Kukkia tai vastaavia ei tuoda. Juodaan suodatinkahvia ja jännitetään, mitä pitäisi sanoa. Miehet katsovat käsiään ja siksi naisetkin katsovat miehen käsiä. Tästä syystä niiden on hyvä olla puhtaat. Mikäli toinen osapuoli on ulkomaalainen, hyvä keskustelun aihe on Suomi ja suomalaisuus. Suomalaiset nauravat mielellään omituisuuksilleen, kuten ydinvoimalalle, joka ei valmistu ikinä. Sen sijaan saunan mielekkyyttä ei kannata asettaa kyseenalaiseksi.”

Tanskalle koetun jääkiekkotappion jälkeen kannattaa olla jonkin aikaa menemättä treffeille, sillä on erittäin vaikea ottaa puheeksi suomalaisten ylivertaisuus. Talvisotakin tuntuu jo liian kalutulta aiheelta, ja se alkaa olla vanhojen miesten keskinäisiä juttuja, joissa ei paljon ole sijaa romantiikalle.  Kansallissankarimme Alvar Aalto on kyllä hyvä aihe, jos maltat pysyä hänen muotoilussaan. Rakennusmiehenä hän taisi olla heikompaa keskitasoa.  Hänen suunnittelemissaan taloissa kun ei vesi tunnu pysyvän ulkona, eikä lämpö sisällä.

 

Sellaisiahan me suomalaiset olemme. Aina löytyy joku ylpeilyn aihe. Voimmehan vaikka keskustella siitä, kuinka humalassa olimme ja kuinka onnistuimme välttämään työntekoa.  Aina voimme tietysti myös ylpeillä sillä, kuinka rakensimme Ruotsin hyvivoinnin Slussenilta käsin. Samanaikaisesti meitä tyhmemmät ”krekut” ja ”juksut” joutuivat puurtamaan tehtaissa, joissa toki oli muutamia suomalaisiakin. Ja tietysti uskoimme, että tuotanto pyöri yksin meidän varassa.

Sellaistahan se on.  ”En finne igen”, sanoo ruotsalainen.  Mutta onhan meillä maailman parhaat kätilöt ja pienin syntyvyys.  Ja entuudestaan eräs maailman harvaanasutuimmista maista, johon ei kuitenkaan pakolainen sovi.