Se oli asennevamma

Olen joskus julistanut itseni urheilumieheksi, mutta ei minun varmaan olisi tarvinnut niin oikeassa olla kuin olin.  Suomi pelasi jääkiekkoilun MM-kilpailuissa juuri niin kuin olettaa sopiikin Suomen kokoisen maan pelaavan. Jos nyt varsinaiset suupalat jätetään pois, niin Suomi voitti joukkueet, joille sen olisi kaiken järjen mukaan pitänyt hävitä, kun taas hävisi joukkueille, joille häviö ei nyt ihan jokapäiväinen juttu ole.

  

Sanoin, että se oli asennevamma. Vaikka en jääkiekkoilija koskaan ollut ja potkupalloilijakin vain sen verran kuin Suomessa voi kohtuudella olettaa, niin olin kuitenkin päälajissani ihan keskinkertaista tasoa.  En siis erikoisen hyvä, mutta riittävän hyvä kokeakseni nuo ylä- ja alamäet, jotka hetkellisesti saattoivat yllättää. Kun nousin kehään varmana etukäteisvoittajana, kärsin yleensä niukan häviön.  Samoin kävi, jos lähdin otteluun etukäteen hävinneenä. Molemmissa tapauksissa tappio oli sisään rakennettu.

Näin kävi Suomen jääkiekkomaajoukkueelle MM-kisoissa. Tanskan, Saksan ja Sveitsin piti olla Suomelle pelkkiä suupaloja, eikä valmennusjohto osannut reagoida edes silloin ,kun näytti siltä, että pelaajat eivät osaa käsitellä tappiota oikein. Siis hävityn Tanska ottelun jälkeen. Hyssyteltiin vain, että ottelussa oli paljon hyvää ja kyllä se siitä. Saksan piti olla samanlainen suupala. No samanlainenhan se olikin… jälleen tuli turpaan 3-2 niin kuin Tanskaltakin.  Kävi kuitenkin niin onnellisesti, että pudotuspeleissä Suomi sai vastaansa ehkä heikoimman mahdollisen vastustaja ja lähes kaikki odottivat voittoa.  Siis kaikki muut, paitsi minä. Olin seurannut Suomen joukkueen asennoitumista noita ”heittopusseja” vastaan ja osasin odottaa jo tappiota. Ikävä, että en ole oikein rahapelien pelaaja, sillä nyt olisi lasahtanut tulosvedossa ihan kohdalleen.  Veikkasin nimittäin, että Suomi on asennoitunut kärsimään 3-2 tappion Sveitsille, joka ei nyt sentään ole läheskään Suomen veroinen kiekkomaa.  Oulun Kärpät toki olisi Sveitsin voittanut, mutta ei Suomen maajoukkue, joka oli tiedostamattaan asennoitunut häviämään.

Kirjoitan tästä siksi, että tilanne on minulle todella tuttu. Paitsi, että yksilöurheilijana minulle kävi juuri noin, eikä tilanne aivan harvinainen ollut edustamassani jalkapallojoukkueessakaan. Ihmettelin tuloksia kauan urheilu-urani jälkeenkin, kunnes tajusin, mistä oli kysymys. Asenne piti oppia. Jokainen ottelu ja jokainen urheilusuoritus on ohi vasta kilpailun jälkeen. Tuomarit ilmoittavat voittajan ja ennen ottelua voit vain päättää yrittäväsi parastasi. Jokainen vastustaja on potentiaalinen voittaja.

Suomen joukkueen nuoruutta ylistettiin, ja olivathan pojat taitavia, mutta aivan liian nuoria käsittelemään voittoja ja tappioita. Toki Suomen nuoret olivat voittaneet maailmanmestaruuden, mutta he palasivat silloin toisia nuoria vastaan.

Tappioiden ja voittojen käsittelykyky on harjoittelulahjakkuuteen verrattava ominaisuus. Se joko on tai ei, mutta pääosin se kasvaa kokemusten ja iän mukana.  Varmasti Lauri Marjamäki on ihan hyvä valmentaja, mutta aivan liian nuori ja kokematon noin vaativaan pestiin.