Maastamuuton kustannukset

Kun liikkeenharjoittaja alkaa laskea yrityksen kannattavuutta, hän epäilemättä laskee sekä menot että tulot. Parhaimmillaan laatii kannattavuuskuvion, josta sitten voi melko selkeästi nähdä sen liikevaihdon minimipisteen, jonka jälkeen yritys alkaa tuottaa voittoa. Se on se piste, jossa sekä menoja kuvaava käyrä että tuloja kuvaava käyrä leikkaavat toisensa. Talouselämässä tätä sanotaan kriittiseksi pisteeksi ja sitä kuvaavaa liikevaihtoa kriittisen pisteen liikevaihdoksi. Tuskinpa yksikään yrittäjä laskee ainoastaan menoja ja tekee päätöksensä sen mukaisesti täysin riippumatta siitä, onko toiminnasta tuloja ja minkä verran.

Kun ihmisten muuton voittoja ja tappioita arvioidaan, ei tietenkään aivan pääluvun mukainen inventointi anna oikeaa tulosta, mutta ei myöskään pelkkä ”ostojen” arviointi tai ostokustannusten selvitys. Kyllä tämän molemminpuolisen muuttoliikkeen kokonaiskustannukset tulisi selvittää, jos sillä nyt sitten on mitään merkitystä mihinkään. Se merkitys nimittäin riippuu paljon myös siitä, millaista ”tavaraa” ostamme ja millä hintaa. Sama pätee myös ”myyntiin”, jota maastamuutto kuvaa.

Suomi pitää itseään hyvän koulutuksen maana, joten maastamuuton kustannukset olisi hyvin pikaisesti selvitettävä. Perussuomalaisetkin ”höyryävät” vain maahanmuuton kustannuksista unohtaen täysin, että liikehdintää tullipuomilla tapahtuu molempiin suuntiin. Emme tiedä, millaista tavaraa vaihdossa saamme, mutta pelkästään suomalaisen terveydenhoitojärjestelmän, lastenhoidon ja koululaitoksen tuntien olen melko varma, että jonkin verran kaupassa häviämme. Tosiasia on, että ulkomailla asuu nyt yli miljoona suomalaista, joista suurin osa on hyvin koulutettua väkeä, jonka kustannukset aina äitiyspakkauksesta alkaen me olemme maksaneet. Jos talouselämän vertauksia vielä halutaan käyttää, merkitsee jokainen maastamuuttaja pientä konkurssia, jonka me täällä asujat olemme maksaneet. Ainakin nämä kustannukset ovat kokonaan pois silloin, kun puhutaan maahanmuuttajista, joten ihan näin kylmiltään tuntuu, että taidamme pärjätä tässä vaihtokaupassa. On muistettava, että monet maahanmuuttajatkin ovat hyvin koulutettuja, eikä kielen opettaminen varmasti tule niin kalliiksi kun vastasyntyneen kasvattaminen vaikkapa insinööriksi.

Vetäisin tuohon nyt esimerkiksi insinöörin, koska sattumalta tunnen joukon ulkomailla asuvia insinöörejä, joiden kaikki kustannukset me olemme maksaneet.

Kaikilla ihmisillä on tietty perusarvo, jota myös ihmisarvoksi kutsutaan, joten näitä laskelmia ei sellaisenaan voida käyttää minkään perusteena. Selvää kuitenkin on, että kaikkein typerintä on laskea vain maahanmuuton kustannuksia, kun edes sitä ei osata. Ei osata siksi, että ei ole todellista keinoa selvittää näitä kustannuksia, jos niitä edes on olemassa.

Kun eurolla ostaa ja vaikka kahdella myy, on maahanmuuttovastaisten ihmisten mukaan aiheutettu yhden eron kustannus.