Kulttuuripläjäys

Panin aikoinani tämän blogin nimeksi Kallan kuvernööri, paljon ennen kuin olin edes käynyt Kalajoella, Kallasta puhumattakaan. Joku sisäänlämpiävä suomalainen kai siitäkin veti henkeään, joten yritin ystävällisesti selittää, että kyse ei ole vallankumouksesta, vaan pätkästä suomalaista historiaa. Kalla on nimittäin siinä mielessä merkittävä paikka, että jos siellä olisi yksikin vakituinen asukas, hän voisi antaa itselleen lähes minkä tittelin tahansa. Tällaisen oikeuden Ruotsin kuningas aikanaan saarille antoi, eikä tätä lakia ole vieläkään kumottu, ja hyvä niin. Koska saarella ei ole asukkaita, vaalii näitä perinteitä ”karikokous”, joka päättää saaren asioista ja täten muistaa tämän osan historiaa. Olkoon siis tämä blogin nimi muistutus vaikkapa Ruotsin kuninkaasta.

  Kallan kirkko. Maalaus Oma Orell

Monessa muussakin asiassa olen ihmetellyt suomalaisten innostusta tuhota omaa historiaansa ja mennyttä kulttuuria. Eräs koko Pohjois-Suomen merkittävimpiä historiallisia rakennuksia on Kalajoella sijaitsevat Ventelän talot. Onneksi oli olemassa museovirasto, joka nimesi rakennukset suojelukohteiksi, sillä olen jokseenkin varma, että ilman tätä viranomaispäätöstä nuo talot olisi jo hävitetty. Kun luin rakennusten ja tuon paikan historiaa, aloin kyllä pitää ”mekkalaa” talojen puolesta. En kuitenkaan ole lainkaan varma, oliko tuosta enemmän hyötyä kun vahinkoa. Kaipa joku muukin talojen kulttuuriarvon on hoksannut, koska nyt on kuitenkin tehty päätös talojen kunnostamiseksi. Kiitos siitä kaupungin päättäjille.

 

Luulen, että olen yksi niistä ihmisistä, joka on aina ymmärtänyt kulttuurin arvon, vaikka kannanottoni joskus saattavat vaikuttaa hyvinkin raadollisilta. Toinen, varsin merkittävä suojelukohde on osuuskaupan vanha rakennus Kalajoentiellä. Se edustaa tyypillisimmillään 1940 -1950-lukujen tyyliä, ja myös sen korjauksella olisi jo kiire. On tietysti totta, että samantapaisia rakennuksia on eri puolella Suomea, mutta kaikissa on yksi paha vika: ne eivät sijaitse Kalajoella eivätkä mitenkään kerro Kalajoen historiasta. Kunnostettuna sekä tälle rakennukselle että Ventelän taloille löytyisi varmasti hyötykäyttöä. 

 

Vanhan historian säilyttäminen ei ole läheskään niin kallista kuin sen tuhoaminen. Varmaa nimittäin on, että kerran hävitetty on lopullisesti hävitetty. Mallin mukaan voidaan kyllä rakentaa samanlaisia kuten Puolassa on tehty, mutta se vasta kallista on, eikä se sittenkään ole sama kuin alkuperäinen. Maailmalla myydään muutamilla euroilla jäljennöksiä mestarien maalauksista. Eivät ne paljonkaan alkuperäistä huonompia ole, mutta niistä vain puuttuu se jokin ja ovat jäljennöksiä.

Miksi ei Kalajoki voisi profiloitua kulttuurikaupungiksi?  Eihän meillä juuri muutakaan ole, joten tämä olisi vielä mahdollista. Ehkä joku pahastuu, kun sanon, että olihan meillä ennen hikkasärkät. Niitä minäkin kävin katsomassa 60-luvulla, mutta eipä niistäkään pian ole jäljellä muuta kuin muistot. Maailmalla liikkuessani olen kyllä nähnyt noita kerrostaloja niin Lontoossa kun Hampurissakin ja voin vakuuttaa, että kumpaankaan paikkaan en mennyt niitä katselemaan. Tuskinpa vaan Kalajoellekaan tullaan niitä töllistelemään.

Kymmenet meillä vierailleet ulkomaalaiset ovat kuin yhdestä suusta todenneet, että luonto on Suomen paras nähtävyys. Saman saan kuulla tsasounalla vierailevien ihmisten suusta. En oikein tiedä, pitäisikö olla ylpeä vai murheissani, kun vierailijat toteavat: ”Tuo matkailutie on kovasti mahtipontinen nimi, mutta koko tien varrella ainut nähtävyys on tämä tsasouna.”

En tiedä, kuka lie maksanut Kalajoen liikenneympyröiden koristeet, mutta ikään kuin tulevaa ennakoiden on ne pystytetty särkkien muistomerkeiksi.