Poliittista mainontaa

Harvemmin politiikassa käytetään nimitystä ”mainonta”. Jopa vaalien alla kaikenlaisesta touhuilusta ja markkinoilla riehumisesta käytettään kauniimpaa nimitystä ”kampanja”. Kampanjointi on poliittisten mainosten ja propagandan ”avioliitto”. Näille puolisoille on yhteistä se, että erillisenäkin molemmilla on sama päämäärä: saada ihmiset suhtautumaan kritiikittömästi myytävään tuotteeseen.

Kaiken pahan alku ja juuri on kritiikki. Otapa tuote kun tuote, jota mainosmiehet ovat ylistäneet kaikilla mahdollisilla keinoilla ja ala tutkia sitä kriittisesti. Eikös vaan käy niin, että loistavan laadun ja halvan hinnan takaa alkaakin löytyä eettisesti tai kansantaloudellisesti arveluttavia keinoja, joilla hintaa on saatu painettua alas? Ehkä laatukaan ei kestä lähempää tarkastelua.

Poliitikoille on erittäin tärkeää, että ainakaan suurimpia hämäyksiä ei kansa saisi huomata. Tästä syystä monille asioille annetaankin nimiä, jotka eivät lainkaan vastaa todellista toimintaa, tai saattaa olla, että todellinen toiminta on juuri päinvastaista, mitä annetaan ymmärtää.

Kritiikki avaa monen ihmisen silmät, ja tästä syystä poliitikot eivät katso kovin suopein silmin ihmisiä, jotka haluavat tietää, mitä jollakin asialla tarkoitetaan ja mitä tämä toiminta oikein on. Väitän edelleen, että esimerkiksi suurin tekijä johonkin puolueeseen kuuluminen joko kannattajana tai suoranaisena jäsenenä johtuu etupäässä menneisyydestä, isien ja esi-isien puoluekannasta. Tiettyihin päämääriin saatetaan kyllä uskoa, mutta keinot eivät ehkä kestä tarkempaa tarkastelua. Uskotaan siihen, että tämä puolue ajaa työväen etua, koska isä ja puoluejohtajat ovat niin sanoneet. Vedän siis punaisen viivan.

Tarkoitukseni ei ole leimata mitään puoluetta tässä blogissani, sillä samantapaisia motiiveja pitävät sisällään kaikkien puolueiden kannattajien toimintamallit. Perussuomalaisten rasistinen siipi käyttää yleisesti sanaa ”maahanmuuttokriittinen”, vaikka kyseessä ei ole minkäänlainen kritiikki esimerkiksi maahanmuuttajien vaikeuksia kohtaan. Tosiasiassa kyse on pelkästä maahanmuuttovastaisuudesta, jonka motiiveja ainakaan minä en ole oppinut ymmärtämään, vaikka olin vuosia tuon puolueen jäsen ja jossakin vaiheessa varsin lähellä sisäpiiriä. Valitettavasti minäkin sorruin juuri siihen, että kritisoin joitakin asioita, eivätkä nämä asiat kestäneetkään lähempää tarkastelua.

Edelleen olen sitä mieltä, että meidän maahanmuuttovastaisuudella ei ole mitään tekemistä isänmaallisuuden kanssa, puhumattakaan isänmaan puolustamisesta. Jotenkin minulla, sodan aikana syntyneellä sotainvalidin lapsella on hieman erilainen käsitys viimemainitusta asiasta. Minun mielestäni tälle käyttäytymiselle ja noille puheille on oikea nimitys ”rasismi”. Tätä nimitystä käyttävät myös Ruotsin viranomaiset puhuessaan rasistien aiheuttamista mellakoista, joita Suomen lehdistö sitten muuntelee ”mamujen” aiheuttamiksi. En ole enää vuosiin asunut Ruotsissa, joten en todella tiedä mikä on totuus, mutta uskon kuitenkin omien tietojeni olevan lähempänä totuutta kuin mitä ikänsä syntymäseudullaan asunut peräkamaripoika voi tietää.

Toinen äärilaita kritiikittömästi suhtautuvista ihmisistä löytyy sitten ihan poliittisen kartan vasemmalta laidalta. Kun meidän uusi hallituksemme edes on yrittänyt saada aikaan jonkinlaista kohennusta kansan oloihin, vetävät vasemmistosiipeä edustavat järjestöt siltä maton pois alta väittäen ajavansa ”työväen etua.” Osa kansasta uskoo tähän sokeasti, vaikka 90-luvun kokemukset melko selvästi osittavat kyseisen menettelyn johtavan suurtyöttömyyteen, joka ei missään tapauksessa voi olla kenenkään etu. Eniten siitä kärsii juuri työväki, joka konkreettisesti maksaa tuon venkuloinnin seuraukset.

Eräs ystäväni sanoi kerran eräässä tilaisuudessa:”Usko mihin tahansa, mutta älä usko kritiikittömästi.” Tuon lauseen asian olen koettanut pitää mielessäni. Tästä on ollut selkeänä seurauksena se, että vaikka yhä edelleen olen kristitty, en voi suhtautua vähättelevästi mihinkään uskonnolliseen järjestöön. Omasta mielestäni olen tutkinut kriittisesti uskoni perusteita ja tullut siihen tulokseen, että ei minun uskoni ole missään tapauksessa sen huonompi kuin muidenkaan usko.

Raamatussa sanotaan: ”Pysy siinä minkä olet hyväksi havainnut.” Minä siis pysyn tässä, eikä minulla ole minkäänlaista tarvetta käännyttää toisia mihinkään suuntaan. Tämä on eräänlainen varoitus myös propagandisteja ja mainosmiehiä kohtaan. Toki me ”takkimme saamme kääntää”, kunhan kutsumus siihen sisimmästämme tulee, eikä minkään mainoksen tai pelottelun seurauksena.

 

 ...ja vihreät lainaa Vennamon iskulaisetta. 

 ...ja kuinkas sitten kävikään...