Puute on synnynnäinen ominaisuus

Varmaan tuntuu hieman rienaavalta moinen otsikko. Kun nyt kuitenkin on kyse mielipidekirjoituksesta, niin olkoon sitten niin. Tässä maahanmuuttokeskustelussa olen kuitenkin törmännyt tuohon kysymykseen, ja en oikein ole löytänyt itsestäni ymmärrystä rasistisille väitteille, ettei Suomella olisi varaa auttaa pakolaisia. Uskon, että ne muutamat sentit, jotka tuo prosessi meiltä vaatii, löytyvät kyllä jokaiselta kansalaiselta. Niitä ei peritä keneltäkään, jolla ei ole tuloja lainkaan, sillä verovarojahan pakolaiskeskusten perustamiseen käytetään.

Kerronpa erään esimerkin, joka sai minut uskomaan siihen, että puute on synnynnäinen ominaisuus.

Istuimme kerran aamukahvilla eräässä oululaisessa kahvilassa. Minä ja neljä muuta oululaista liikemiestä, joista useimmat olivat varsin varakkaita. Sisään hoiperteli muuan mies, joka oli ehkä joskus nähnyt parempiakin päiviä. Mies tuntui olevan pöytäseurueelleni hyvinkin tuttu ja oli kymppiä vailla. En nyt ollut ensimmäisenä tuota kymppiä ojentamassa, kun oletin, että koko muu pöytäseurue oli minua varakkaampi, ja ilmeisesti he olivat myös miehen tuttuja. Lännen hitaimpia lompsanvetäjiä näyttivät kyllä olevan, enkä heitä toki siitä moiti, sillä kelläpä nyt oikeasti olisi velvollisuus auttaa itse itsensä tuohon ahdinkoon saattanutta. Ei ainakaan tavalla, joka vain lisäisi tuota ahdinkoa. Lopulta mies sai kymppinsä, en muista keneltä, mutta silminnähden ilahtunut hän oli. Miehen mentyä kuulin hänen tarinansa, jolle toki annettiin hyvin moittiva sävy. Sen verran moittiva se sävy oli, että en malttanut pitää suutani kiinni, vaan tokaisin: ”Hyvinhän tuon miehen asiat ovat: häneltä puutui vain kymppi. Jos olen oikein ymmärtänyt, tässäkin pöydässä on monia, joilta puuttuu kymmeniä tuhansia.” Seurasi syvä hiljaisuus -  ja mitäpä lisäämistä siihen oli ollutkaan.

 

Olen usein kertonut ”rikastumisestani”, joka perustui juuri tuohon oivallukseen. Rikkaus ei ole sitä, kuinka paljon meillä on, vaan se on sitä, kuinka vähän meiltä puuttuu. Olen siis rikas mies, koska minulta ei paljon puutu. Sen verran ”mamu” olen, että kunnallinen eläkekassa maksaa minun toimeentuloni, mutta eikös se tapana ole, että me ”mamut” ollaan yhteiskunnan elättejä. Tosin en ole saanut lastenvaunuja ”sossusta”, mutta kun nuorin poikanikin on 184-senttinen ja 80 kiloa painava insinööri, niin ei kai me enää niitä vaunuja tarvitakaan. Sekin tarve on siis poistunut. Vaimoni on vielä enemmän ”mamu”, niinpä Saksan valtio antaa hänelle pienen kuukausiavustuksen muualta raavittujen rahojen lisäksi. Voidaan siis vaikka omistautua vapaaehtoistyöhön, jota tässä maassa kyllä riittää.

Ulkomailla vietetty aika on opettanut yhtä ja toista. Vaikkapa sen, että ihan tavallisia ihmisiä asuu rajojen toisellakin puolella ja myös he voivat joskus tarvita apua. Myös täällä Kalajoella olen oppinut jotain. Ainakin sen, että pahimpia rasisteja ovat ne, jotka pitävät Rautiota tai Himankaa maailman napana ja uskovat, että heidän pyörittämänsä veivi pyörittää koko maailmaa. Se nyt vaan ei ole niin.

Jos me suomalaiset tarkastelemme omaa asemaamme maailmankartalla, niin todetaan nyt ainakin ihan heti se tosiasia, että vaikka me emme ihan maailman tärkein Jumalan valitsema kansa olekaan, niin olemme edelleen yksi rikkaimmista. Tosiasiassa maailman 15. rikkain, joten on oletettavaa, että muutaman kolikon uhraaminen pakolaisten auttamiseksi on vähintäänkin meidän velvollisuutemme. On samalla muistettava, että maailmassa on satoja meitä köyhempiä maita, jotka kuitenkin pyrkivät auttamaan kukin kykyjensä mukaan. Miettikääpä vaikka Libyaa: 4 miljoonaa asukasta ja 1,5 miljoonaa pakolaista. Eiväthän ne edes sinne sovi, kun maa on pinta-alaltaan paljon Suomea pienempi, mutta niin vaan ovat rajat auki.

 

Hävetkää syntymäänne rasistit ja muistakaa, että rasisti on myös se, joka sanoo, että vain kristittyjä otetaan maahamme. Mitenkäs se rasismin määritelmä menikään? Eihän vain siellä mainita eräänä rasismin perusteena uskonnon takia syrjiminen. Tavallista kovemmin tämän asian pitäisi kolahtaa maassa, joka on säätänyt lain uskonnonvapaudesta.