Mitä maksaa pakkoruotsi

Tuota otsikossa mainittua kysymystä on pohdittu aina silloin tällöin, mutta Suomen kaksikielisyys on asia, johon ei oikein koskaan ole uskallettu puuttua. Se on eräänlainen ”pyhä lehmä” joka pääsi taas aitauksestaan, kun rettelöitiin siitä, kumpi olisi sopivampi paikka päivystyssairaalalle, Seinäjoki vai Vaasa. Ruotsinkieliset vetosivat kielellisiin perusteisiin ollen melko varmoja, että ei suomen kielellä voi sairastaa eikä pakkoruotsilla oikeasti ole mitään merkitystä tosipaikan tullen. Selkeä oletus tuntui olevan, että lääkärit ja hoitajat eivät Seinäjoella tule toimeen sillä kielitaidolla, joka heille on puoliväkisin iskostettu.

On onni, että keskosten ei tarvitse puhua, sillä mitenkähän ruotsinkieliset vauvat mahtaisivatkaan selvitä Turun yliopistollisessa sairaalassa, jonne ummikkoruotsalaisia äitejä nyt lennätetään synnyttämään, kun Ruotsissa on sairaalapaikkapula? On tietysti totta, että potilaan ja lääkärin välinen ymmärrys helpottaa hoitoa, mutta ei se tunnu nousevan kynnyskysymykseksi muualla kun Suomen ruotsinkielisillä alueilla, jossa 90% asukkaista joka tapauksessa puhuu suomea ja lähes 100% sairaanhoitohenkilökunnasta on vähintäänkin ympätty pakkoruotsilla. Jonkinlaisella kokemuksellakin voin puhua, sillä täytyy taas vedota tuohon vanhaan kliseeseen ”jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin.” Olen nimittäin tämän elämäni aikana asunut myös Ruotsissa, enkä ihan ilman lääkärin apua sielläkään selviytynyt. Varsin vähäinen oli kielitaitoni vielä silloin, vaikka valtio oli joltisenkin summan minun kielitaitooni sijoittanut. Hoitoa sain ja hengissä olen - onkohan se nyt sitten kansantalouden kannalta hyvä vai paha asia? Olkoon nyt sitten tuo sairaanhoitohenkilökunnan kielitaito rauhassa, sillä varmaan sitäkin pienempi kielitaidon tarve on monilla muilla virkamiehillä, joiden pakkoruotsiin on kuitenkin tuhlattu satoja miljoonia, ilman että sitä olisi koskaan tarvittu.

Koskaan ei ole laskettu sitä rahasummaa, joka virkamiesten pakkoruotsiin on tuhlattu, joten minäpä lasken sen nyt. Huutakoon hep, kuka huomaa näissä laskelmissa virheen, sillä luvut olen poiminut virallisista tilastoista.

Korkeakouluopiskelijat suorittivat viime vuonna pelkästään ruotsin kieltä opiskellessaan noin kymmenen miljoonaa opintopistettä. Opetusministeriöstä saatujen hintatietojen mukaan yksi opintopiste tuli maksamaan noin 67 € . Ei siis aivan halpoja pisteitä. Alkeellinenkin kertolasku kertoo, että siinä meni 670 miljoonaa aivan kuin Kankkulan kaivoon. Kun tuohon summaan lisätään peruskoulun ruotsin kielen opetus, nousee summa jo kirkkaasti yli miljardin. Kaipa meillä on tähän varaa, mene ja tiedä.

Pahinta tässä onkin se, että melkein kaikkien oikeiden sivistyskielten opetus kärsii mokoman pakkoruotsin takia. Me tarvitsisimme sekä englannin-, saksan-, ranskan- ja venäjäntaitoisia ihmisiä, mutta suppea valinnanvapaus koululaitoksessamme antaa melko vähäiset mahdollisuudet noiden kielten opettamiseen ja oppimiseen. Leimatkaa minut ihan miksi haluatte, mutta jästipäisenä suomalaisena olen sitä mieltä, että pakkoruotsi tulisi pikaisesti poistaa kouluistamme ja vaikkapa lisätä ruotsin kieli tuohon vapaaehtoisten kielten listaan. En siis vastusta ruotsin kielen opetusta, mutta vastustan sen pakollisuutta.

 

Perussuomalaiset nuoret ovat oikealla asialla vaatiessaan pakkoruotsin poistamista, mutta perussuomalaiset kokonaisuudessaan ovat menneet hieman metsään pitäessään möykettä ”mamujen” kotouttamiskoulutuksesta, joka on paitsi paljon halvempaa kuin pakkoruotsi, niin myös monin verroin tarpeellisempaa. Suurimmaksi osaksihan se on suomen kielen opiskelua, joka toki on monin verroin tärkeämpää kuin ruotsin kielen opiskelu. Tosi törkeää on, että ”rantaruotsalaiset” pyrkivät kotouttamiskoulutuksessakin korvaamaan suomen kielen ruotsilla. Samalla se tarkoittaa ”mamujen” tuomitsemista vankeuteen ruotsinkielisille paikkakunnille.

Tähän loppuun sitten kuningasajatus. Meillä on todella kielitaitoisia maahanmuuttaneita. Unohdetaan hetkeksi byrokraattiset pätevyysvaatimukset ja palkataan näitä ”mamuja” vastavuoroisesti opettamaan meille noita sivistyskieliä. Tiedän, että joukossa on monia valmiita opettajiakin, joten töihin vain ja taas menee pohja väitteeltä, että meillä ei ole opettajia.