perjantai 16. joulukuuta 2016

Pakolaispolitiikkaa


Yhtye nimeltä ”Tasavallan presidentti” ei todellakaan ole tasavallan presidentti. Samoin en minäkään kuvittele olevani Kallan kuvernööri enkä Pitkärannan paroni, vaikka tämän nimisiä blogeja ylläpidänkin.

Toisessa kirjoittelen vähän sitä sun tätä, joskus jopa politiikkaa, joka olikin kai blogin alkuperäinen idea. Pitkärannan paroni ottaa sitten enemmän kantaa tapahtumiin, jotka liittyvät Karjalaan, Pitkärantaan ja Karjalan pakolaisiin. Nyt taitaa olla tulossa kirjoitus, joka hipaisee hieman kaikkea tätä, enkä suuresti ihmettelisi, jos julkaisisin sen molemmissa blogeissani. Sellaista on joskus tapahtunut ja tulee ehkä tapahtumaan tulevaisuudessakin.

Seurasin illalla dokumenttia pakolaisten matkasta EU:n alueelle ja Suomeen. Taas minä tulin vihaiseksi, kun ajattelin suomalaisten suhtautumista näihin kohtalon kolhimiin ihmisiin. En todellakaan voi olla ylpeä siitä, että olen joskus ollut jopa perussuomalaisen puolueen jäsen, siitäkään huolimatta, että puolueella on joskus olljt jopa järkeviä ajatuksia. Samanaikaisesti kun rasistisuus ja nihkeä suhtautuminen pakolaisiin on lisääntynyt, ovat järkevät ajatukset joko kokonaan hävinneet tai ainakin jääneet pimentoon. Se, että puolue on nyt hallituksessa, ei ainakaan kokonaan selitä kannatuksen laskua ja jäsenien katoamista. Tunnen kymmeniä puolueesta eronneita, joilla on ollut tuo sama syy kuin minullakin. Puolueen suvaitseva suhtautuminen rasismiin ja veljeily rasistiseksi katsottavien järjestöjen kanssa. Myös monet kansanedustajat ovat avoimesti rasisteja, joten ei liene ihme, että kunnon ihmiset alkavat karttaa puoluetta.

On selvää, että seuraavissa vaaleissa perussuomalaisten edustajamäärä putoaa alle puoleen. Varmaa on, että kukaan oikeasti humaani ja isänmaallinen ihminen ei pysty äänestämään tätä porukkaa. Tosin on luultavaa, että lähes kaikki rasistisesti ajattelevat asettuvat puolueen taakse, mutta ei se sittenkään kovin pitkälle kanna. Jussin Halla-ahon ilmoitus kotimaan politiikkaan palaamisesta vahvistaa minun käsitystäni siitä, että ”persut” eivät enää ajattelekaan olevansa poliittisesti uskottava puolue, vaan pyrkii pääsääntöisesti pelastamaan edes muutaman paikan näihin julkirasisteihin turvautumalla.

Suomen maahanmuuttopolitiikka on jostain aika syvältä ilman ”persujakin”. Kun seurasin tuota aiemmin mainitsemaani dokumenttia, täytyy myöntää, että Suomeen matkaava pakolainen osui viisasten kiveen sanoessaan: ”Suomi on Saksaa suurempi maa, mutta siellä on vain viisi miljoonaa asukasta. On se hyvä, että me mennään sinne, niin autetaan ainakin vähän tätä maata.” Tuo pakolainen oli enemmän suomenmielinen kuin nuo rasistiset ”persut”. Toki ajatus suomaisten tavasta ottaa nämä uudet kansalaisemme vastaan sai hieman kylmät väreet nousemaan iholleni.

Kovin on ruusuiset luulot pakolaisilla suomalaisten hyvästä tahdosta. Turvapaikkapäätöksissä ei pitäisi edes yrittää arvailla sitä, voidaanko joku palauttaa lähtömaahansa turvallisesti. Tosiasiassa me emme voi sitä tietää... itseensä kohdistuvan turvallisuusuhkan tietää vain ihminen itse. Sen sijaan meidän tulisi tarkistaa henkilön taustat ja se, voidaanko hänet turvallisesti hyväksyä maamme asukkaaksi ja ettei hänellä ole mitään rikollista taustaa. Kyllä minä tässä suhteessa luotan suomalaisiin viranomaisiin.

On luultavaa, että perusluonteeltaan suomalaiset ovat kaikkea vierasta vastaan ja pieni populistiryhmä on onnistunut käyttämään tätä hyväkseen suosiota metsästäessään. Pitkällä tähtäyksellä rasistisuus on kuitenkin vahingoksi tälle kansalle, sillä paitsi että vaikeuttaa tuon kansanosan kotoutumista, niin se saattaa olla haitallista monella muullakin tavoin. Jos ajattelemme poliittisia päätöksentekijöitämme, niin kaikkein vähiten on ollut hyötyä juuri niistä, jotka ovat ”ansainneet” paikkansa jonkin asian vastustamisella. Jos jotakin pitää vastustaa, niin vastustekoon vaikkapa rasismia.


Kantasuomalaisen maahanmuuttovastaisuus ilmeni jo sotiemme jälkeen, kun tänne tulimme me, Karjalan pakolaiset, sekä myös evakuoitu väestö. Pakolaisten sijoittuminen oli jo silloin aika vaikeaa, vaikka me kyllä myöhemmin paikkamme ansaitsimme. Näin tulevat varmasti tekemään myös nykyiset pakolaiset.

Tuskinpa nykyistä pakolaistilannetta voidaan lakaista maton alle julistamalla, että heitä ei ole koskaan ollutkaan. Kyllä nykypakolaiset ovat aivan yhtä todellisia kuin olivat aikoinaan Karjalan pakolaiset, joiden olemassaolon koettavat jotkut sodan jälkeen syntyneet kiistää.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti