Pakkopalautukset ja pahat ihmiset

Olen jo vuosia ihmetellyt ihmeellistä pakolaispolitiikkaa ja ylipäätään suomalaisten suhtautumista ulkomaalaisiin.  Joskus tulee mieleen, että palautuksia halutaan tehdä ihan pahuuttaan.  En usko, että edes meidän äärioikeisto luo niin paljon poliittista painetta, että melkein ihonvärin perusteella palautetaan ihmisiä sinne, mistä he juuri ovat henkensä hädässä paenneet.  Tämän politiikan seurauksena kuolemantapauksia on enemmänkin kuin se yksi, josta Suomi sai huomautuksen.

Tavallinen ihminen ei taida selvitä kuolemantuottamuksesta pelkällä huomautuksella, mutta mahanmuuttovirastolle se näyttää riittävän.

Yleensä maahanmuuttajien kohtelu Suomessa on verrattavissa jonkinlaiseen käännettyyn todistustaakkaan.  Pääsääntöisesti kaikki käännytetään, vaikka käännyttämiseen ei olisi mitään järjellistä syytä.  Luulisi nyt vähäisemmälläkin järjellä ymmärrettävän, että jos ei todellakaan ole mitään syytä poistaa ihmistä Suomesta, hänen maassa olemisensa pitäisi sallia ilman muuta. Varsinkin kun tiedämme että me tarvitsemme näitä ihmisiä.

Tilastojen laatijoille pitäisi opettaa myös jonkin verran matematiikkaa ja tilastotiedettä. En tosin tiedä, onko harhaanjohtaminen tahallista, vai eikö todella osata.  Sen veran kuitenkin jo osaavat, että eivät ihan vastasyntyneitä merkitse työttömiksi työnhakijoiksi, vaikka ei paljon puutu. Kun ulkomaalainen tulee Suomeen, hän tekee sen TE-keskuksen kautta ja hänet tilastoidaan työttömäksi.  Tosiasiassahan hän joutuu kotokoulutukseen, joten oikeasti hän on opiskelija ja kuuluisi opiskelijatilastoon muiden opiskelijoiden kanssa.

Tämä on herkullinen tilanne ”pahoille ihmisille”, jotka hehkuttavat, kuinka suuri työttömyys on vierasmaalaisten keskuudessa, vaikka tosiasiassahan ei tällaista vääristymää edes ole.  Toinen tilastoharhan aiheuttaja on pitkä työluvan käsittelyaika.  Kai se aika ollaan työttömänä, kun työlupaa odotellaan, joskus jopa puoli vuotta.  Siihen meillä ei todellakaan olisi varaa, eikä syy suinkaan ole maahanmuuttajissa, vaan meidän pätemättömässä järjestelmässä ja hieman hitaissa virkailijoissa. 

Törkeintä tässä palautusjärjestelmässämme on se, että ihmisiä, joilla on kielitaito, ammattitaito ja jopa työpaikka, käännytetään pois.  Aiheellinen kysymys lienee miksi.  Miksi työnantajat saatetaan vaikeuksiin tällä mielettömällä menetelmällä, josta ei todellakaan ole muuta kuin harmia?

Minun mielestäni jokaiseen palautukseen pitäisi olla henkilökohtainen syy, eikä ketään tulisi lähettää yhtään minnekään, jos siihen ei olisi pätevää syytä, täysin riippumatta siitä millainen on ”entisen” kotimaan tilanne.  Todellisuudessahan me emme sitä edes tiedä.  Pätevä syy on ainoastaan todellinen rikollisuuden uhka tai tapahtunut rikos.  Jos sellaista ei ole näköpiirissä, meillä ei ole mitään syytä lähettää pois ihmistä, josta meille on tulevaisuudessa pelkkää hyötyä.  On syytä muistaa, että me olemme pieni, vähäväkinen kansa, jolla on suhteettoman suuri maa. Me tarvitsemme vahvistuksia vähän joka suhteessa.  Turha meidän on tuudittautua syntyvyyden kasvuun. Sitä ei yksinkertaisesti tapahdu, ja vaikka tapahtuisikin, vastasyntynyt on yhteiskunnalle vain merkittävä kuluerä vähntään seuraavat kaksi vuosikymmentä.

Sivusin jo aikaisemmin tilastoharhaa. On totta, että meidän nurja politiikkamme saa ihmiset pelkäämään näköalattomuutt,a ja joku saattaa sortua jopa rikoksiin. Maahanmuuttajien pienen määrän takia näyttävät tilastot jopa siltä, että maahanmuuttajista suhteellisen suuri osa sortuu rikoksiin. Näin tapahtui Ruotsissakin silloin, kun siellä oli suuri suomalaisinvaasio 60-luvulla.  ”Jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin.” Tosiasiassa maahanmuuttajat eivät ole sen rikollisimpia kuin kantasuomalaisetkaan, jotka toki edelleen hallitsevat myös rikostilastoja.  Nämäkään tilastot tuskin muuttuisivat yhtään miksikään, vaikka maassamme ei olisi yhtään ulkomaalaislähtöistä ihmistä.

Meidän eduskuntamme on hyvä esimerkki pienestä ihmismäärästä, joka pitää sisällä suhteellisen suuren joukon rikollisia.

Sanokaa vaan, että olen väärässä, mutta väitteeni on kyllä matemaattisesti todistettavissa.

Se nyt vaan on niin, että kun Möttösen Matti pieksää oman vaimonsa, se on perheriita, josta ei sovi perheen ulkopuolella puhua.  Jos maahanmuuttaja tekee saman asian, tulee siitä linnatuomio ja karkotus.

Kyllä vanha sanonta näyttää pitävän paikkansa: ”Väärä teko minun tekemänäni ei ole läheskään niin paha kuin sama teko toisen tekemänä.”   Tämä korostuu, jos kyseessä on suomalainen vastaan ulkomaalainen.

Äärioikeistokaan ei sinänsä vastusta rikollisuutta, se vastustaa vain väärän värisiä rikoksen tekijöitä.

Minä tunnen satoja ulkomaalaisia, mutta en yhtään rikollista siinä porukassa.  Samaa ei voi varmuudella sanoa samankokoisesta suomalaisjoukosta.  En tunne myöskään yhtään ulkomaalaista, joka olisi tahallaan työttömänä.  Nyt vaan on niin, että suomen kielen oppiminen ja kotoutuminen on prosessi, joka vie hetken aikaa.  Oikeasti kuitenkin vain murto-osan siitä ajasta ja rahasta, jonka vastasyntynyt kuluttaa.