Jos joskus kuvittelinkin nähneeni kaikki Euroopan valtiot ja osan Afrikkaakin, niin kyllä nyt olen joutunut muuttamaan käsityksiäni. Roomassakin kävin vasta hiljattain ja kirjoitinkin siitä hyvin pintapuolisen jutun. Roomassa käynti ei kuitenkaan ollut vain yhdessä valtiossa käynti, vaan samalla tuli poikettua maailman pienimpään valtioon.
Vatikaani on maailman pienin itsenäinen valtio sekä
pinta-alaltaan että asukasluvultaan. Jos sanon että pieni, niin moni suomalainen
maatila on pinta-alaltaan (44 ha) huomattavasti suurempi. Vatikaanin kokoinen maatila ei ole edes
erikoisen suuri, ja ulkoisesti se on vain yksi kaupunginosa keskellä Roomaa.
Valtionhallinto on kokonaan paavin ja pappien ”selän
takana”. Sisäisestä järjestyksestä ja
rajavalvonnasta huolehtii ns. sveitsiläiskaarti, joka on saanut nimensä siitä,
että sotilaat tai poliisit - miksi heitä halutaankin kutsua - ovat saaneet
koulutuksensa Sveitsissä.
Vaikka valtio on siis syvästi uskonnollinen, on sen
suhteellinen rikollisuus kuitenkin maailman mittakaavassa aivan
kärkiluokkaa. Tämä johtuu valtion
vähäisestä väkiluvusta, jolloin pienetkin heilahtelut vaikuttavat tilastoihin.
Rikokset ovat kuitenkin varsin pieniä, pääasiassa turisteihin kohdistuvia
taskuvarkauksia. Joskus sekaan sopii kuitenkin joku vakavampikin rikos. Esimerkiksi vuonna 1998 eräs sveitsiläiskaartin
sotilas ampui esimiehensä, tämän vaimon ja lopuksi itsensä. Maallinen tuomioistun ei siis tavoittanut
tätäkään ihmisparkaa. Tuomioistuimena
maassa toimii kardinaalien konklaavi, mutta annettuja tuomioita ei kärsitä
Vatikaanissa, vaan rikolliset lähetetään Rooman vankiloihin.
Vaikka valtio on siis tosi pieni, eikä sillä
oikeastaan ole edes poliittista järjestelmää samassa mielessä kuin me sen käsitämme,
ei se kuitenkaan ole vailla kansainvälistä vaikutusvaltaa.
Vatikaani on katollisen kirkon keskus, ja sen ehdoton
auktoriteetti on paavi. Hyvin monessa maassa kirkolla on oma painoarvonsa, ja
usein päätösten juuret johtavat Vatikaaniin. Viimevuoden alussa Vatikaani
ilmoitti perustaneensa myös yleisurheiluliiton ja liittyvänsä kansainvälisen
liiton jäseneksi.
Ulkopolitiikkaansa valtio hoitaakin paavin
vierailuilla ympäri maailmaa.
Vierailu tässä lilliputtivaltiossa oli jotenkin
mieliinpainuva ja erikoinen. Olin etukäteen kuvitellut sisäänpääsyn todella
vaikeaksi, mutta kyllä se oli kaikkea muuta. Sveitsiläiskaarti teki kunniaa,
kun taksimme kurvasi valtion portille ja kävelimme sisään kuin kuninkaat.
Kukaan ei kysellyt passia, eikä jouduttu kuulusteluun. Vaikka paavia ei tavattukaan,
oli kokemus sinänsä muistelemisen arvoinen.
Taulukauppiasta ei Vatikaanista löytynyt, joten siltä osin ei
taulukokoelmamme täydentynyt, mutta kai minun täytyy taideinnostustani vähän
hillitä, sillä seinät alkavat loppua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti