Uusiutuva energia

Onhan se vanha fysiikan laki, joka kertoo energian häviämättömyydestä. Tottahan on, ettei energia juurikaan häviä, mutta saattaa tulla todella kalliiksi ja lisäksi olla tosi haitallista.  Kun hiili, turve tai fossiilinen polttoaine muutetaan sähköksi, ei enää tätä alkuperäistä energiaa ainakaan kovin pienellä aikavälillä uudelleen käyttöön saada, toisin kuin esimerkiksi ydinvoima, jossa on jo nyt pystytty kehittämään polttoaineen kierrätys ja sen mukana jäteongelmat uuden sukupolven laitoksissa on saatu mitätöityä. Kyseessä on siis osittain uusiutuva energia.

Vesivoima lienee edelleen puhtain tapa tuottaa energiaa, sillä vesivoimaloissa ei juurikaan synny jäteongelmia, ja ehkä vain hieman kosmeettista haittaa, jos joku pitää koskia korvaamattomina.

 

”Viherhörhöt” sanovat myös tuulen avulla tuotettua sähköä uusiutuvaksi, jota se ei tienkään ole sen enempää kuin vesivoimakaan.  Totta on, että koskista saadaan energiaa niin kauan kuin vettä riittää, ja tuulivoimaakin jonkin verran, jos sattuu tuulemaan. Tuulivoiman heikkous onkin sattumanvaraisuus, huono hyötysuhde, myllyjen lyhyt käyttöikä sekä terveydelliset haitat.  Kolme ensimmäistä argumenttia tekevät sen, että näin saatu sähkö on erittäin kallista, päinvastoin kun monet tuulella käyvät ”viherpiipertäjät” ja tuulivoimayhtiöt kertovat.

Tuulivoimaloiden suurin haitta tulevaisuudessa ovatkin juuri nuo jäteongelmat, joista vihreät ovat höyrynneet ydinvoimaloiden suhteen. Ydinvoimaloiden ongelmat on kuitenkin ratkaistu, toisin kuin tuulivoimaloiden, joista purettuja jätteitä eivät jätehuoltoyhtiöt suostu ottamaan vastaan. Vaikka myllyjen suurimpia osia ei Suomessa valmistetakaan, saastuttavat nuo jättimäiset lujitemuovimöhkäleet valmistusvaiheessa melko massiivisesti ilmaa. Ilman saastuttaminen ei lopu vielä siihenkään, sillä roottorin lavat on kuljetettava asennuspaikalle, jonne pääsyyn on pitänyt raivata melko paljon metsää, joka normaalisti voisi toimia hiilinieluna.

 

Paitsi tuo edellä mainittu ”puppu”, jolla tuulivoimayhtiöt ja ”ikivihreät” ovat koettaneet tuulimyllyjä puolustella, niin jonkinlaiseksi argumentiksi on otettu myös työllisyys.  Ikävä kyllä, täytyy vain todeta, että siinä tulee lisää ”puppua”. Olen asunut vuosia Kalajoella ja tutustunut myös moniin tuulimyllyjen rakentajiin. Täytyy vain todeta, ettei niistä yksikään ole ollut suomalainen. Jos siis tuulivoimatyömaat työllistävät ihmisiä, ovat nämä pääosin ulkomaalaisia.

Suomessa ei oikeasti kovin paljon ole kokemusta tuosta teollisuuden alasta, vaikka olemme paljon sitä hehkuttaneet. Saksassa on myllyistä todettu jo sen verran haittoja, että maassa toimii yli tuhat tuulivoimaa vastustavaa yhdistystä. Nämä yhdistykset ovat pakottaneet valtiovallankin aloittamaan tutkimukset myllyjen terveysriskeistä.

Haitat ovat sen verran suuria, että myllyjen rakennusluvat ovat toistaiseksi jäässä, ja on mahdollista, että jo rakennettuja myllyjä joudutaan purkamaan.

Saa nähdä miten tulevaisuuden Suomessa käy.  Ehkä minun elinaikanani ei mitenkään, mutta en haluaisi, että jälkeläiseni joutuisivat elämään asuinkelvottomassa Suomessa.

Toisessa kirjoituksessani olen kertonut oman tarinani ja sen miten jouduimme jättämään kunnostamamme omakotitalon, jonka tuulivoimayhtiö sai asuinkelvottomaksi. 

Näinhän siinä kävi, sanokoon kuka tahansa mitä tahansa.

Kaiken lisäksi nuo myllyt ovat tosi rumia, mutta ei me sen takia kotiamme jätetty.