Rikollisuus Euroopan mittakaavassa

Edellisessä kirjoituksessani mainitsin, että Vatikaanin rikollisuus on suhteellisesti ihan maailman kärkeä suhteessa väkilukuun.  Näin minulle kerrottiin Roomassa, jossa itsekin jouduimme taskuvarkaiden uhriksi. Mietin kyllä, missä ryhmässä tuo minun lompakon vienyt taikuri oikein oli, ja vaikka rikos oli minun mielestäni inhottava, niin täytyi tuon tytön taituruutta ihastella. Lompsani oli nimittäin povitaskussa vetoketjun takana, mutta niin vain rahat häipyivät.  Noilla taidoilla pääsisi varmaan sirkukseen töihin.

No ei siinä mitenkään käynyt … pari sataa meni, mutta olihan se opettava kokemus ja kun kortit ja paperit säilyivät, niin kuivin jaloin siitä selvittiin.

Maailman rikollisuudestahan aioin nyt kirjottaa.  Tuolle Vatikaanin suhteellisen suurelle rikollisuudelle en oikein löytänyt vertailukohtaa muualta kuin perussuomalaisten eduskuntaryhmästä, vaikka monessa paikassa olen käynyt. Itse olen joutunut rikoksen uhriksi Rooman lisäksi vain Virossa, Jugoslaviassa ja Suomessa. Melkein aina omaa tyhmyyttäni, joten turhapa siitä on valittaa.  Kerronpa nyt kuitenkin tuleville maailman matkaajille, että tarkkana saa olla.

Suomi siis kuuluu listaan maista, jossa olen saanut olla uhrien rivistössä, mutta ehkä se kuitenkin johtuu vain siitä, että olen ollut täällä eniten.  Toisaalta, eivät suomalaisetkaan ihan niin rehellisiä ole kuin itse antavat ymmärtää.

Asuessani yhden vuoden Ruotsissa tulin sen kyllä huomaamaan.  Todistettavasti ”mamut” siellä aiheuttivat kaikenlaisia ongelmia - ja suurin osa ”mamuista” oli suomalaisia.

Taskuvarkaudethan ne ovat niitä rikoksia, joita turistit etupäässä kohtaavat ja taskuvarkaiden yleisimmät ”työskentelypaikat” ovat suuret lentokentät, mutta kyllä oman ”asiakaskuntansa” rosvot löytävät lähes kaikkialta.  Amsterdamista minua oli varoitettu, joten sieltä selvisin ilman menetyksiä, samoin olen onnistunut Moskovan suhteen.  Pohjoismaisissa kaupungeissa olen ehkä pahamaineisena suomalaisena välttynyt rikollisten hyökkäyksiltä, vaikka Kööpenhaminassa koetettiinkin joskus kaljalasiin tyrmäystippoja ujuttaa, mutta kun kaikkien yllätykseksi en koskenutkaan lasiini, jäi ketkujen yritys vain yritykseksi. Kaljan tarjoajakin varmasti pettyi.

Monenlaisia tarinoita kuitenkin maailmalla liikkuessani olen kuullut, ja niiden perusteella olen tehnyt oman riskiarviointini.

Tämän hetken arvioissani edelleen kärjessä ovat Rooma ja Amsterdam.  Näissä kaupungeissa taskuvarkaus on suorastaan taidetta. Molemmat Venäjän isot kaupungit, Pietari ja Moskova jakavat seuraavat sijat ja Tallinnakin on pudonnut riskiarvioinnissani Kööpenhaminan kanssa samalle tasolle.

En toki ole käynyt edes kaikissa Euroopan kaupungeissa, mutta jotain olen jo oppinut.  Ihan vartioimatta et voi lompakkoasi jättää missään, sillä tilaisuus tekee varkaan.

Kadottamaani lompakkoa en ole saanut takaisin muualla kun Suomessa ja nyt Roomassa, vaikka rahat olikin viety.  Lompakko tuli takaisin ennen kuin tiesin edes kadottaneeni sen.

Kaikkialla maailmassa on rehellisiä ja epärehellisiä ihmisiä. Se on sitten kokonaan eri asia, mitä kukakin rikoksena pitää. 

Politikkojen pelisääntöihin kuuluu, että paha teko minun tekemänä ei ole läheskään niin paha kuin sama teko toisen tekemänä.  Eihän suomalainen fasistikaan ole ihan niin fasisti kuin esimerkiksi italialainen fasisti.

Varmaan,noiden ulkomaalaisten suurkaupunkien lisäksi, olisi varmasti syytä välttää myös eduskuntataloamme, sillä siellä liikkuu tosi epämääräistä porukkaa, ja jotenkin osa siitä sakista vaikuttaa selvästi rikollisilta, vaikka kieltävätkin sen jyrkästi.

Täytyisi kuitenkin muistaa, että suomalaisen määritelmän mukaan ”rikos on teko, josta laissa on säädetty rangaistus”.  Jos rangaistus pamahtaa, on kyseessä todennäköisesti rikos, joka ei poistu sillä, että kieltää rikoksen tapahtuneen.