Terveisiä kissoilleni

 
Tuleepa tässä nyt sitten matkailtua Jyväskylästä Kalajoelle ja Kalajoelta Jyväskylään ja päinvastoin, kun kissat päättivät viime kerralla, että eivät muuta mihinkään.  Justiin kun kävin hakemassa tavaroita ja sain kissat taas ruokittua, niin eikös mitä:  olivat veitikat jonnekin kadonneet.

No kissojahan ne, ajattelin ja pistin taas kuivamuonaa arviolta viikon annoksen, mutta olisikohan nuo hieman närkästyneet, kun en ihan viikon päästä päässytkään.  Terveisiä vaan kissoille… en minä teidän takia jatkuvasti tätä väliä ajele.

Tsernobylin ydinonnettomuuden jälkeen säikähtäneet ihmiset pakenivat paikalta ja joutuivat jättämään kotieläimensä kaupunkiin.  Televisiodokumentti kertoi erään kissaperheen seikkailusta ”saastuneessa” rakennuksessa.  Koska kaupunki oli tyhjennetty, saivat villieläimet lisääntyä vapaasti… samoin kuin sinne jätetyt kotieläimetkin.  Kissaperheen suurin ongelma ei ollutkaan ydinlaskeuma, vaan lisääntyneet villieläimet. 

Kissat voivat hyvin ja näyttivät jopa lisääntyneen.  Muutamaa vuotta myöhemmin joukko mummoja palasi kaupunkiin ja ryhtyi ruokkimaan eläimiä. Hyvin näyttivät voivan sekä mummot että eläimet.  Väkisinkin tuli tuo dokumentti mieleen, kun huhuilin kadonneita kissoja ja sitten ajattelin, että kaipa minunkin kissat pärjäävät, kun näyttävät pärjäävän Tsernobylin kissatkin. Vai onko sittenkin niin, että ydinvoimala ei olekaan niin vaarallinen kuin tuulivoimala?  No oikeastihan se niin onkin, mutta en minä olisi arvannut, että kissatkin sen tietävät.

En tiedä, löytyvätkö YLE:n esittämät dokumentit vielä YLE:n arkistosta, mutta jos eivät olisi totta, niin en minä niistä nyt kirjoittelisi.  Näin se vaan on, kyllä varmasti joku muistaa nuo ohjelmat, haastatteluineen päivineen. 

En edes yritä väittää, että ydinonnettomuus ei olisi vakava asia. On kuitenkin niin, että ydinvoima on kaikilla mittareilla todettu maailman turvallisimmaksi energiantuottomuodoksi, eikä se muuksi muutu, hehkutelkoon ja liioitelkoon voimaloiden vaikutuksia ydinvoiman vastustajat ihan niin paljon kuin sielu sietää.   Koska nuo kadonneet kissat ovat minun kissoja, on aihetta olettaa, että tämän tosiasian ovat nuokin eläimet sisäistäneet ja mahdollisesti paenneet tuulivoimaa Pyhäjoen ydinvoimalan suojiin.

Ikävä, että en onnistunut opettamaan kissoja lukemaan, jotta nämä terveiseni menisivät perille, mutta viisaina eläiminä voivat ymmärtää sen itsekin.  Lukemisen opettaminen kissoille on lähes yhtä vaikeaa kuin tosiasioiden iskostaminen tuulivoimauskovaisen päähän.