Voiko tieteeseen luottaa

Noin vuosi sitten arvostettu tiedelehti Nature ihmetteli pääkirjoituksessaan brittien sokeaa luottamusta tieteeseen. Tutkijakunnan mielestä tämä luottamus ei kuitenkaan ole aivan perusteltua, sillä tosiasioiden havainnointi on yhä edelleen luotettavampaa kuin teoreettiset tutkimukset, joilla joskus yritetään tapahtuneita tosiasioita jopa kumota.

  

Vuosituhannen vaihteessa olin jo opiskelijaksi suhteellisen vanha, kun Vaasan yliopistossa yritin suorittaa tohtorin opintoja, mutta pumppuni oli asiasta toista mieltä ja jouduinkin ohitusleikkaukseen. Kerkesin kuitenkin oppimaan tuon saman asian. Vaikka minusta ei tohtoria tullut, ei edes tutkijaa, niin kahlasinpa kuitenkin läpi tutkijaseminaarin. Tiede on siinä määrin politisoitunut, että tutkimuksille on usein asetettu tietty päämäärä, johon pyritään, ja ns. tuloksilla pyritään joskus jopa kumoamaan tapahtuneet tosiasiat. Näinhän ei tietenkään saisi olla.

Teknillisessä korkeakoulussa Tampereella oli professorina Pentti Järvelä -niminen tohtori.  Mieleeni jäi hyvin hänen toteamuksensa ns. teoreettisista tutkimuksista: ”Se on mahdollista, mutta sellaista ei ole koskaan todettu tapahtuneen.” Jotenkin rivien välistä olin haistavinani jo silloin, että ehdottomasti luotettavimpia ovat todellisen elämän havainnot asioista, jotka todella ovat tapahtuneet. Tämä tuli mieleen myös Vaasassa.

Tuon asian voisi ainakin koettaa iskostaa tuulivoimauskovaisten päähän.  Jos sadat ihmiset ovat sairastuneet oireiltaan hyvin samantapaisiin sairauksiin ja yhteisenä tekijänä kaikilla on tuulivoima, on melko mahdoton löytää porsaanreikää, josta kaivettaisiin todistus, että eivät ole voineet sairastua.

Tuulivoiman lisäksi on uskonkappaleeksi muodostunut myös ilmaston muutos.  Sellaista voi tapahtua, mutta sitä on tapahtunut koko ihmiskunnan historian aikana.  Tuohon asiaan en ole perehtynyt niin paljon, että uskaltaisin ottaa kantaa.  Pidän sitä jopa todennäköisenä, mutta en sen syitä suinkaan varmana.

Suhtautumisella ilmaston muutokseen on tietty yhteys politiikkaan, niin kummalliselta kuin se tuntuukin.  Tutkimusten mukaan 96% vihreiden kannattajista uskoo ilmaston muutoksen olevan totta ja perussuomalaisistakin yli puolet. Kaikkien puolueiden enemmistö uskoo tuohon muutokseen, kristillisten suhtautuessa siihen kaikkein varauksellisimmin. Muutoksen syitä ei kuitenkaan pidetä aivan selvinä.  On kuitenkin todettu, että jo tuhansien vuosien aikana on ollut sekä kylmiä että lämpöisiä jaksoja, ja tämä tietenkin saa aikaan pientä kritiikkiä.  Aivan yksimielisiä ei olla myöskään niistä keinoista, jolla tätä muutosta voidaan torjua, vai voidaanko ollenkaan.

Tanska, jolla ei ole lainkaan ydinvoimaa, on pohjoismaiden suurin ”ilmanpilaaja” samanaikaisesti kuin se on myös pohjolan johtavin tuulivoiman tuottaja.  Tämä antaisi olettaa, että tuulivoima ei ainakaan puhdista ilmaa.

Meillä puhutaan suu vaahdossa uusiutuvasta energiasta, mutta mikä sitä oikeasti on?  Lasketaanko vesivoima uusiutuvaksi energiaksi.  Eikö?  No miksi ei, miksi sitten tuulivoima?  Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, mistä se vesi jokiin tulee?  Sitä on vuosisatoja virrannut tuhansia litroja sekunnissa eikä loppua vain näy.

 

Kyllä kai kuitenkin totuus on, että vesivoima on puhtainta uusiutuvaa energiaa ja ydinvoima puhtainta uusiutumatonta energiaa.

Ei kai vain tulkita vihapuheeksi, jos sanon idiootiksi ihmistä, joka väittää vuosisatoja käytettyä tuulivoimaa modernimmaksi kuin viime vuosikymmeninä kehitetty ydinvoima?  Tähän voin vain todeta tuon saman, minkä olen todennut ennenkin.  Tuulivoiman käyttö lopetettiin jo kerran sen oikullisuuden takia. Samasta syystä se tullaan lopettamaan uudelleenkin, vaikka syitä olisi muitakin.