Sianruokaako ?

Eihän se varmasti hyvältä tunnu keittäjistä, kun heidän keitoksiaan sian ruuaksi nimitetään, niin kuin olen kuullut joskus väitetyn pakolaisten sanoneen.  Ymmärrän heitä, mutta minähän olenkin "suvakki".  Luulenpa, että kaikki vähänkin enemmän maailmalla liikkuneet ymmärtävät myös. Onni onnettomuudessa on, että eivät ole tulleet tänne päääsiäisenä, jolloin olisi ehkä mämmiä tarjottu.  Muuten ainut alkuperäinen ruoka, jota voidaan pitää suomalaisena, on juuri tuo mämmi. Edes karjalanpiirakka ei ole lähtöisin Suomesta, vaikka monet niin olettavatkin... niin ja Viipurin rinkelikin taitaa olla saksalaista perua.

Tästä ruokakulttuurin erostahan minun piti kirjoittaa.  Olen varmaan "suvakki" myös tässä suhteessa, sillä sodanjälkeisessä Suomessa eläneenä opin syömään kaiken, mikä oli syötäväksi tarkoitettu. Toisista ruuista pidin, mutta jotain oli vain pakko syödä.

Hyvä näin...ehkäpä se on pelastanut minut nälkäkuolemalta, sillä jos nyt ihan karkeasti lasken, niin olen elänyt, tai ainakin matkustellut kymmenissä maissa ja syönyt ruokani joskus hampaat irvessä, mutta joskus taas ahmien kuin parhainta herkkua.

Joulun aikoihin olin taas matkoilla... tällä kertaa ihan vaan kotimaassa. Kissani oli päivähoidossa venäläissyntyisen ystävättäreni luona sen aikaa. Kun hain kissan pois, tarjosi – halusi - ystävättäreni ilahduttaa minua tarjoamalla venäläistä ruokaa. Täytyy myöntää, että outoa se sillä kertaa oli, mutta vaikka se alussa ei oikein houkutellutkaan, niin pala palalta se alkoi maistua aina vaan paremmalta.  Jos ei olisi ollut minun kokemustani tästä "pakkosyömisestä", niin olisi jäänyt ruoka lautaselle ja minulle täysin väärä käsitys venäläisestä ruokakulttuurista. No, olenhan minä Venäjällä käynyt, jotenka tiesin hyvin, että eivät nuo "omituiset kökkäreet" ainut ruoka ole mitä siellä tarjotaan, niin kuin ei kaurapuurokaan ole ainut ruoka Suomessa.

Kyllä minä jotenkin ymmärrän myös "maahnamuttokriittisiä", kun tälaiseen asiaan puutuivat.  Jos pakolaiset todella ovat noin käyttäytyneet, niin huonosti kasvatettuja ovat. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu syödä tätä "sianruokaa", ja se kananttaisi myös "mamujen" opetella, sillä kyllä se varmaan kotouttamiseen kuuluu.  Ei ehkä juurikaan kaurapuurosta tarvitse välttämättä pitää, mutta olisihan se hyvä, jos tajuttaisiin, että täällä on hieman erilainen ruokakulttuuri kuin esimerkiksi Somaliassa. 

Meille on täysin luonnollista, että syömme perunoita, kaurapuuroa ja muutakin "sianruokaa", sillä syömmehän me sikojakin. Jollekin muslimille se on kauhistus.

Kun joskus 70-luvulla matkustin Afrikassa, sain tutustua herkkuihin, mutta myös ruokiin, josta joku huonommin käyttäytyvä ihminen saattaisi käyttää jotain p:llä alkavaa sanaa. En tiedä, onko joku sellaistakin syönyt, mutta en minä nyt ihan sitä. Saattaa hyvinkin olla, että esimerkiksi mädätetyt rotat tai erilaiset nilviäiset ja matelijat olisivat minullekin aiheuttaneet liian voimakkaan vastustusreaktion, joten ymmärrän hyvin, että joku tuntee vastenmielisyyttä sianlihaa kohtaan.

Kulttuurieroista ja ruokailutottumuksistahan siinä oikeasti on kysymys. Varmasti suomalaiselle on aika vastenmielistä syödä esimerkiksi kissoja, koiria, rottia ja sammakoita, jopa varis on lintu, josta ei mielellään koipipaloja leikellä. Se nyt vaan on niin, että toisista nekin ovat suurta herkkua. Jos "kauneus on katsojan silmissä", niin myös maku on ihmisen suussa.

Näinhän se on!  Ehkäpä meidänkin pitäisi tässä suhteessa tulla hieman pakolaisia vastaan, sillä vaikka myönnänkin, että vaikka he ovat tässä kaurapuuroasiassa käyttäytyneet hieman typerästi, niin ovat nekin suomalaiset, jotka ovat koettaneet tyrkyttää näille tätä varsin vastenmielisen näköistä mössöä, johon todella pitää ensin tottua.

Kun joku rasistijoukko hehkuttaa, että eivät edes älyä olla kiitollisia, niin kyllä minäkin kysyisin, että heillekkö pitäisi olla kiitollisia. Siitäkö, että ovat heti alkuun opettaneet kaikine pottopulloiskuineen sen, kuinka väkivaltainen maa Suomi on? Varmasti suurin osa pakolaisista onkin kiitollisia niille, jotka ovat kiitoksen ansainneet. Se ei kuitenkaan ole mikään kiitollisuuden aihe, että Suomi noudattaa kansainvälisiä sopimuksia.

Tuskinpa kiitollisuuden aihetta aiheuttavat myöskään väkivaltapartiot, joita nyt on kuulemma perustettu lietsomaan väkivaltaa. Siinä saattaa joku rauhallinenkin pakolainen hieman hermostua ja pätkiä turpaan tuota rasistilaumaa. Vaikka hyvinkin rauhaa rakastava olenkin, en katsoisi moista tekoa pahalla silmällä. Korkeintaan se olisi vain hätävarjelun liioittelua, joka toki on rikos sekin.

Eikö me suomalaiset koskaan opita!