lauantai 16. tammikuuta 2016

Joitakin keskusteluja rasismista

Tiedän kyllä, että tämä aihe on jokseenkin loppuun kaluttu, mutta kun yhä vielä näyttää olevan ihmisiä, jotka eivät oikeasti näytä tajuavan, mistä on kysymys, niin kirjoittelenpa nyt minäkin näkemyksiäni ja mielipiteitäni.  Ruben Stillerin Pressiklubi oli ohjelma, jonka ihan itse onnistuin seuraamaan näiltä eläkeläisen kiireiltä.  Enpä totisesti tiedä, mistä Stiller oli onnistunut taas kokoamaan tuon tietämättömien joukon, josta kukaan ei edes tiennyt, mikä ero on rasistilla ja ns. maahanmuuttokriittisillä.  Tuomas Enbuske yritti kyllä selittää sitä täydellisen tietämättömyyden antamalla varmuudella, mutta ei mennyt ihan nappiin.

Heitän tähän nyt omankin mielipiteeni soppaan.  Maahanmuuttokriittisyys ei ole sitä, että maahanmuuttajien lukumäärää rajoitettaisiin tai että ihmisiä edes asetettaisiin tässä suhteessa eriarvoiseen asemaan. Sellaisenaan se on ainakin hyvin lähellä rasismia, sillä ihan väkisinkin tuo lajittelu täytyisi suorittaa jonkun ominaisuuden perusteella. Todellinen maahanmuuttokriittisyys on kai sitä, että me tarkastelemme omaa toimintaamme lähinnä siltä kannalta, missä on maahanmuuttopolitiikassamme vika. Ensimmäisenä tulee mieleeni kotouttamisen suhteellisen heikko taso ja näiden ns. maahanmuuttokriittisten mellastaminen, ihmisten tappoyritykset ja kaikenkarvainen pelottelu.

Tappoyrityksinä minä pidän polttopullojen heittelyjä ja tulipalojen sytyttelyjä.  Onneksi niissä ei vielä ole kuollut kukaan, mutta olisi voinut kuolla.

Katupartiot ovat taas ihan selkeitä riidanhaastoyrityksiä.  En ole kuullut, että tällaisia partioita olisi missään pahoinpidelty, mutta odotettavissa on.  Olen usein sanonut, että olen Karjalan pakolainen, "ryssän lapsi" ja toisuskoinen. Luultavasti en ole edes riidanhaluinen.  Täytyy kuitenkin myöntää, että jos minua vastaan olisi joskus aikuisessa iässäni suunnattu tuollaisia pelottamistarkoituksessa perustettuja katupartioita, olisin koonnut sopivan "mamujoukon" ja olisimme pieksäneet kaikki eteemme tulleet "katupartiot".

   
Myös minä olen maahanmuuttokriittinen. Minä kritisoin sitä, että me emme puolusta pakolaisia ja olemme tarjonneet heille todella nurjamielisen vastaanoton.  Media hehkuttelee pakolaisten aiheuttamaa naisrauhan härintää, joka on tietysti osittain totta, mutta osittain pelkää puppua.

Kovasti ihmettelen sitä, että ei edes Stiller itse viitsinyt mainita sitä tosiasiaa, että ahdistelu ylittää uutiskynnyksen vain, jos sen tekijänä on joku "ulkomaalaisen näköinen".  Onneksi sentään paneeli totesi, että Suomi on eräs maailman väkivaltaisimmista maista ja on ollut sitä jo paljon ennen kuin ensimmäinenkään "mamu" ylitti valtakuntamme rajan. Jotenkin minulla on myös sellainen käsitys, että raiskauksistakin suurin osa tapahtuu neljän seinän sisällä ihan lähipiirin toimesta, eikä niistä tehdä rikosilmoituksia.

Olisikohan lähellä totuutta arvioni, että kymmentä raiskausta kohden tehdään kaksi rikosilmoitusta, jos tekijä on suomalainen. Jos tekijä onkin joku etniseen vähemmistöön kuuluva, niin määrä nousee kuuteen, seitsemään. Oikeasti on todettu, että todellisten ahdistelutapausten lisäksi on keksitty muutama lisää.

Kun aikoinani kuuluin todelliseen pakolaistulvaan, jolloin meitä oli lähes puoli miljoonaa, en mitenkään voi käsittää, että joku jalkapallo-ottelun yleisömäärän suuruinen ihmisjoukko aiheuttaisi mitään tulvaa.  Eräs SPR:n virkailija totesi viimeviikolla, että vapaehtoisten joukkoon on tänä syksynä liittynyt yli 10 000 henkeä.  Pitäisiköhän meidän ruveta puhumaan auttajatulvasta, jota ei edes mikään katupartio pysty estämään.?

Pressiklubin jälkeen tuli toinenkin ohjelma, jossa ylen mustaihoinen toimittaja haastatteli tummaihoista somalialaistaustaista nuorta naista. Täytyy sanoa, että tuo nainen oli yksi fiksuimmista esiintyjistä, joita YLE:n ohjelmissa olen nähnyt. Toki muslimi ja huiviin pukeutunut, mutta minun mielestäni se oli ihan hänen asiansa. Kaunis, nokkela nainen, ihonväristä huolimatta.

Panen tähän nyt sitten vielä muistutuksen uskonnosta.  Kaikki ne nykyisinkin eduskunnassa istuneet puolueet ovat olleet säätämässä lakia uskonnonvapaudesta. Kaikkien kirkkokuntien piispat ja muslimien imaani pitävät tuota lakia hyvänä ja kunnioitettavana.  Se sallii myös Enbusken julistautua ateistiksi, jota en edes usko. Luulen, ettei poika ole vain joutunut riittävän kovaan paikkaan.  Hänelle nyt täytyy vielä kertoa, että alkupaukkua ei ole koskaan todettu tapahtuneen.

 Kristinusko tulee Suomeen...

Totta on, että tämä on meidän maamme, mutta Tynkkyseltä kysyisin: kuka antoi tämän maan meille ja sanoiko hän luovutustilaisuudessa, että tähän maahan pääsee vain syntymän kautta?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti