Presidentin arviot

Iltalehti pääsi luotsaamaan presidentin ajatuksia ja sielunelämää tosi laajassa erikoishaastattelussa ennen joulua. Lehden ilmestyttyä luin sen tietysti melko ahneesti. Yrittäisinkö nostaa itseäni korokkeelle jos sanon, että puhui kun minun suullani.

No oikeasti, ei sentään. Monessa asiassa Niinistö oli varsin neutraali ja suorastaa sovitteleva, ja minä olen paiskonut täysiä laidallisia näissä asioissa. Euroopan pakolaisaaltoa presidentti sanoi ymmärtävänsä, mutta laittoi syyn sen hallitsemattomuudesta EU:n niskoille. Huonosti hallittuahan se toki onkin, mutta olen eri mieltä sen massiivisuudesta, ainakin jos tarkastellaan niitä pakolaisvirtojen rippeitä, joita Suomeen on tippunut.

Siitä olen presidentin kanssa täysin samaa mieltä, että meillä vain yksinkertaisesti on velvollisuus auttaa niin kauan kuin pakolaisia maahamme tulee. Ongelmana presidentti tuntuu näkevän pitkän itärajan, jonka kautta maahamme on tullut jo noin 20 kansallisuutta. Se ei varmaankaan ole meidän viranomaisten tarkoitus, mutta oikea ratkaisu ei tietenkään ole heidän heitteille jättäminen. Se olisi paitsi epäinhimmillistä, niin myös kansallisten ja kansainvälisten lakien vastaista. Tässä yhteydessä presidenttikin käytti sanaa kotouttaminen, joka lienee ainut tapa saada Suomeen mahdollisesti jäävät ihmiset sopeutumaan tähän yhteiskuntaan. Kaikki ihmiset eivät siis jää tänne, mutta sehän meidän tulee muistaa, että heillä on oikeus hakea täältä turvapaikkaa ja oleskelulupaa, olivatpa he ketä tahansa. Meidän viranomaisten asia on päättä siitä, mitä tälle ihmiselle tehdään.

Niinistö otti kantaa myös kansanedustaja Olli Immosen kirjoitukseen, joka aiheutti tietyn kahtiajaon kansassa. Presidentti uskoi kuitenkin, että suurin osa kansasta asettui jonnekin ääripäiden väliin, mutta tiettyä voimattomuutta presidentti kertoi tunteneensa.

Yksityistä kansanedustajaa presidentti ei siis suostunut arvioimaan, mutta minä tietysti olin huomaavina pienen harmistuksen Niinistön asenteessa.

Kun perusuomalaisten kansanedustaja Laura Huhtasaari oksensi ulos lauseen ”ihmisoikeudet eivät kuulu kaikille”, katsoi presidentti viisaimmaksi olla kommentoimatta koko asiaa. Ei kuulemma ollut kuullut koko asiasta. No oikeastaan en olisi halunnut mokomasta kuulla minkään, niin kauhealta se kuulosti.

Presidentti Sauli Niinistö joutui monienkin kiperien kysymysten eteen, mutta selviytyi mielestäni mallikkaasti eikä sortunut typeryyksiin. Rivien välistä saattoi tietysti lukea yhtä ja toista, joista saattoi tehdä sen johtopäätöksen, että ainakin jotkut kansainvälisten poliitikkojen toimista vähintäänkin ihmetyttivät.

Kotimaan politiikkaan Niinistö ei juurikaan kantaa ottanut, mutta antoi ymmärtää, että esimerkiksi Juha Sipilän hallitus on pyrkinyt tekemään parhaansa ja että nykyinen hallitus ainakin yrittää. Niinistön mukaan on luonnollista, että tilanteen niin vaatiessa hallituksen on turvauduttava koviinkin keinoihin, sillä muutoin me olemme hukassa.

Rauhan tekijän manttelia ei presidenttimme suostunut päälleen asettamaan, mutta selkeästi haastattelusta paistoi läpi sovitteleva henki. Minun mielestäni edes osittainen Immosen ymmärtäminen vaatii jo tosi sovittelevaa mieltä. Laura Huhtasaaren kommentti tuntui olevan jo presidentillekin liian paksu pala, joten hän kuittasi sen sanomalla ”en ole tutustunut sellaiseen sanontaan”.