Olen suomalainen

Olen kirjoitellut rasismin vastaisia kirjoituksia niin paljon, että täytyy ihan suomentaa noille "pakanajumalan" sotureille, että olen suomalainen. Nuo italialaisen iskelmän sanathan siihen hyvin kelpaisivat... Ihan vaan sen takia tuo täsmennys, että olen kyllä saanut elämäni aikana kuulla olevani niin "ryssän lapsi" kuin "jevla finne", mutta silti olen niitä harvoja, joka on Suomen lippu rinnassa saanut seisoa tuhatpäisen yleisön edessä ja laulaa tippa silmässä saksalaisen säveltämää Maamme-laulua. Katupartioiden on hyvä tietää tämä ihan oman itsensä vuoksikin, sillä vaikka olen jo vanha mies, niin eiköhän kaksi tai kolme "rasistin kloppia" vielä lentele katuojaan. Ihan mielellään saa olla myös pesäpallomailat mukana, olen minä sellaistakin useimmin kädessä pitänyt kuin monet noista koltiaisista.

 

Ei, en minä mitään uhoa... varoitan vain. Luultavasti en ole edes ainut, joita nuo pelon kylväjät todella pelottavat, varsinkin kun poliisin rekisteristä selviää, että hyvin monilla on rikollinen tausta.  Ei, ei ja ei... ei suomi todellakaan sellaisia partioita tarvitse. Meillä on ihan hyvät poliisivoimat, joita ei kuitenkaan ole ihan pakko työllistää minkäänlaisella katuväkivallalla. Jos joku teistä on erehdyksessä lähtenyt mukaan tuollaiseen sakkiin, niin erottkaa pikaisesti.

Niin… "suvakkihan" minä olen, mutta olen myös suomalainen. Helsingissä oli näyttely nimeltä "Karjalan pakolaiset." Siinä sanottiin myöskin hyvin selkeästi, että sodan jälkeen sekä pakolaisista että muuten vain evakuoiduista yleistyi nimitys evakko. Ilmeisesti juuri tuosta on nykysuomalaisille syntynyt käsitys, että ei Karjalasta tullut pakolaisia. No en itsekään muista, että pakolainen olin, mutta kun sen jälkeen olen historiaa penkonut, niin tottahan tuo näyttää olevan.  Olen kirjoittanut myös toista blogia, ja kun arvonimiin olen hullaantunut, niin sen toisen blogin nimi on Pitkärannan paroni. Suosittelen sen lukemista, jos jotakuta kiinnostaa, mistä sodassa oli kysymys. Siellä olevat tiedot ovat peräisin sekä Suomen että Neuvostoliiton sota-arkistoista, eivätkä suinkaan mistään trollikalenterista.  Toki olen noteerannut myös luotettavina pitämieni aikalaisten kuvauksia ja myös niitä kerron blogissa.  En omana kokemuksena, vaan nimenomaan lähteeni kertoen.  Miksi minä siis potkisin nyt pakolaisia pois, kun ei meitäkään käännytetty takaisin ryssän tulihelvettiin, josta varmaan tämä "nykynuorisokin" on onnistunut lukemaan kuvauksia.

Eräs viimeisimmistä SS-joukoissa palvelleista veteraaneista kertoi ihan hiljattain radiossa, että pieniä olivat Saksan taistelut, kun niitä joutui vertaamaan Neuvostoliiton suurhyökkäykseen.  Tuntui kuulemma, että koko maailma paloi, ja minä sain syntyä samana päivänä, kun tuo hyökkäys virallisesti alkoi.  Tultiin siis ihan näppärästi "luoteja väistellen" Impilahdesta Kanta-Suomeen... ja ihan vaan siirtolaisena ja pakolaisena.  Kai äitini oli se pakolainen ja minä siirtolainen, sillä minuthan hän siirsi sieltä pois?

Olen siis suomalainen ja olen siitä jotenkin ylpeä, vaikka olen syvästi tietoinen, että se ei mitenkään ole minun ansioitani. Siksi olen katsellut myös muuta maailmaa, mutta kun Suomi on antanut minulle melko hyvän koulutuksen, olen ajatellut olevani sen velkaa tälle maalle, että en vie noita satoja tuhansia mennessäni, minkä minunkin koulutukseni on maksanut. Aina en kaikista maamiesteni toilailuista maailmalla ole ylpeillyt, mutta oman sarkani olen koettanut kuokkia.  Kovin paljon en tämän maan hyväksi ole onnistunut tekemään, mutta asevelvollisuuteni suoritin itkemättä ja sain jopa mitalin yhtenä joukko-osastoni parhaista miehistä.  En oikeastaan tiennyt, olinko tosissani muita parempi. Taisin olla vain kovakuntoisempi. Suomen puolestakaan en ole joutunut taistelemaan muuta kuin lippu rinnassa nyrkkeilykehässä. Ehkäpä siitä ei tälle maalle suurtakaan hyötyä ollut, mutta saihan kansa ainakin kaipaamaansa sirkushuvia.  Ehkäpä se ei sen isänmaallisempi teko ollut  kuin Olli Immosen rasistinen nettikirjoitus, mutta vaati se ainakin enemmän uskallusta. Ihan oikeasti voin väittää, että se vaatii myös enemmän rohkeutta kuin kadulla "partiointi".   Molemmissa on kyllä sama riski: voi olla niin, että turpaan tulee.  Nyrkkeilyssä sen mahdollisuuden vain tiedostaa, mutta kadulla se voi tulla yllättäen.

 

Näkemiin vaan katupartiot ja muut "maahanmuuttokriittiset".  Vaikka "ryssän lapsi" olenkin, niin olen myös suomalainen ja ihan mielelläni liikun ulkomaalaisten ystävieni kanssa italialaiset kengät jaloissa eestiläisessä takissa ja menemme syömään kiinalaiseen ravintolaan kiinalaista ruokaa.  Sitten juomme pari kupillista brasilialaista kahvia ja laulamme yhdessä ulkomaalaisia lauluja, joita lähes puolet Suomessa esitetystä hiteistä on.

Tervetuloa vain tähän maahan ihan kaikenväriset ja kaikenrotuiset. Meillä on laki uskonnonvapaudesta, joten sekään ei voi olla este. Kukaan ei ole tätä esi-isiemme valtaamaa maata meille luovuttanut, joten teillä on ihan sama oikeus täällä asumiseen kuin meilläkin. Meidän laissa ei myöskään ole pykälää, jonka mukaan tänne saa tulla vain syntymällä.  Tulkaa ihan vapaasti, me tarvitsemme teitä. Yhtä minä pyydän: noudattakaa näitä enemmistön laatimia lakeja, ihan vain siksi, että rauha ja järjestys säilyisi eikä kukaan keksisi heittää teitä pois.  Jos katupartiot pelottelevat teitä, niin muistakaa, että ne ovat niitä, jotka lakia rikkovat, samoin kun terroristit.  Siis syntyperäiset polttopullojen heittelijät.  Eivät isämme Molotovin koktailiksi nimitettyä asetta keksineet terroritekoja varten, vaan he ihan oikeasti puolustivat maata silloisia maahantunkeutujia vastaan ja keksivät tuonkin aseen.