Me parhaat suomalaiset

Aina minä olen itse itseni kehunut, ja hyvin on tullut kehutuksi. Mikäs ihme se on, sillä olenhan minä suomalainen, ja suomaisten yleiskansallinen ominaisuus on itsekehu. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että ihan kaikessa me emme ole maailman parhaita, emme monessakaan asiassa edes toiseksi parhaita, mutta kyllä me rinta rottingilla julistamme, että olemme Suomesta.

No, ehkä me kaikki emme suinkaan ole ylpeitä suoalaisuudestamme, sillä me, jotka todella olemme käyneet kauempanakin kun Himanka tai peräti Tukholma, olemme saaneet kuulla myös toisenlaisia käsityksistä suomalaisuudesta. Saksassa, Ruotsissa, Virossa ja Espanjassa on ihmetelty, miksi minä en juo viinaa, vaikka kaikki suomalaiset kuulemma tekevät niin. Heidän mielestään suomalaiset ovat maailman juopointa kansaa, jolla on maailman huonoin viinapää. No, onhan se noin, että sellainen vaikutus saattaa syntyä muutaman örveltäjän toimista, varsinkin jos sattuu niin, että yksi noista örveltäjistä on kulttuuriministerimme. Kaikessa tapauksessa kyse on kuitenkin samantapaisesta yleistyksestä kuin kaikkien turvapaikanhakijoiden leimaaminen jonkin sortin rikollisiksi.

Kaikenlaisia väärinkäsityksiä sattuu. Luultiinhan kerran eräällä kulttuuriristeilyllä erään kunnan sosiaalijohtajaakin jätesäkiksi, kunnes lähemmässä tarkastelussa havaittiin, että sosiaalijohtajahan se siinä.

Auta armias, jos suomalainen pääsee arvioimaan jotain sellaista, mitä ei oikein luotettavasti voida mitata - siitä on kyllä oksat pois. Suomalaisten mielestä Suomi on edelleen maailman paras maa, vaikka kolmisen tuhatta turvapaikan hakijaa on perunut hakemuksensa ja suunnannut takaisin kotimaahansa, jossa henki on kuitenkin uhattuna. Silti enemmistö heistä on todennut olevansa pettyneitä Suomeen. 

Meillä on mielestämme maailman paras koulutusjärjestelmä, vaikka vain yksi yliopisto sijoittuu sadan maailman arvostetuimman yliopiston joukkoon, eikä ihan kärkeen sittenkään. Oikein luotettavaa mittaria ei tosin löydetä, joten kohtuullisella menestyksellä ns. PISA-tutkimuksissa voidaan hehkutella, vaikka useat asiantuntijat ovatkin sanoneet, että se ei juurikaan anna oikeaa kuvaa opetuksen tasosta. Meillä on myös ”maailman parhaat kätilöt”, vaikka kaikkialla maailmassa synnytetään eikä synnytyksissä avustavaa henkilöstöä mitenkään voi asettaa paremmuusjärjestykseen. Varmasti kätilöt kautta maailman tulisivat vaatimaan tuollaisen järjettömän väitteen esittäjän päätä vadille.

En suostuisi hyväksymään sitäkään väitettä, että Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa. Meillä on vain erittäin kehittynyt korruptiojärjestelmä, jota me nimitämme ”hyväveliverkostoksi”. Se on varmaan opittu siltä ajalta, kun Neuvostoliiton kanssa käytiin kahdenvälistä kauppaa. Tavara vaihdettiin tavaraan, ja jos rahaa oli pakko käyttää, se maksettiin kolmannelle osapuolelle.

Oikeasti minä uskon, että Suomi on ollut maailman paras maa mäkihypyssä 50 – 80-luvuilla, mutta nyt sitten yksi huonoimmista. Myös keihäänheitossa olemme olleet melko korkealla kansainvälisissä tilastoissa, mutta selkeä alamäki on alkanut siinäkin lajissa.

Eiköhän olisi fiksuinta, jos kohteliaasti ja asiallisesti myönnämme, että olemme pääositamme varsin keskinkertainen kansakunta. Jos meidän pitää itsemme ykköseksi jossakin asettaa, niin sovitaan vaikka, että olemme maailman rasistisin maa. Ei siinäkään mitään mittausmenetelmiä ole, mutta sen verran olen ulkomailla liikkunut, että uskon tuon arvion olevan melko lähellä totuutta.