Kyllä me jossakin asiassa olemme ihan maailman kärkeä. Jos nyt ei aivan maailman
naiiveimpia, niin kuitenkin ihan kärkipäässä. Silmät pyöreinä me ihmettelemme, miten
ympäri maailman paljastuu milloin minkinlaisia lahjontatapauksia. Melkein kaula
katkeaa, kun me pyörittelemme päätämme... "ei meillä ole korruptiota".
Höpö höpö. Jos korruptio luokiteltaisiin posittiviseksi asiaksi, kertoisimme varmasti
olevamme maailman korruptoitunein maa. Kun se nyt kuitenkin on niin, että sitä pidetään
häpeällisenä ja huonona ominaisuutena, olemme me julistautuneet korruptiovapaaksi
maaksi.
Keskusrikospoliisin komisario Juuso Oilinki toteaa, että korruption torjunta
on Suomessa lapsenkengissä. Korruptiota ei yksinkertaisesti osata tai pystytä paljastamaan,
koska meillä on erityisen kehittynyt korruptiojärjestelmä. Lisäksi meiltä puuttuu
kokonaan korruption torjuntaan erikoistunut yksikkö.
Meidän erityisen vahvat "hyväveliverkostot" tarjoavat niin pelottavan
suojan korruptiolle, että sitä ei juurikaan päästä tutkimaan eikä osata paljastaa.
Helpompi on panna pää pensaaseen ja julistaa Suomi korruptiovapaaksi alueeksi. Tätä
me naiivit suomalaiset pidämme lähes totena, vaikka elämme eräässä mailman hienoimmin
korruptoituneessa maassa. Johtuneeko tästä asenteesta, että poliisikaan ei ole vaivautunut
perustamaan erityistä korruption vastaista yksikköä. Vai olisiko sitten niin, että
putoisi liian isoja päitä, jos oikeasti asiat tutkittaisiin ja rikollisia rangaistaisiin?
En nyt ihan suoralta kädeltä muista, miten se lahjus määriteltiinkään, mutta
jotenkin se niin meni, että lahjan tai etuuden antaja saa tai toivoo saavansa jotain
taloudellista tai muuta hyötyä tämän lahjoman seurauksena.
Vanhat fraasit "ilmaisia lounaita ei olekaan" ovat tietenkin syntyneet
pikkukorruption seurauksena, mutta se on jo niin yleinen maan tapa, että sitä ei
lahjonnaksi enää lasketa. Lahjus ei ole myöskään joku Virosta tuotu vodkapullo,
vaikka se saattaa hyödyttää tuojaansa tosi paljon. Ihan kokemuksesta puhun, mutta
tämä rikos lienee jo vanhentunut, sillä se oli edellisellä vuosituhannella. Ihan
hyötymistarkoituksessa jotain pientä on kai useimmat meistä antaneet liikekumppaneille
tai läheisilleen, mutta oikeasti en tätä edes tarkoita.
Nämä "hyväveliverkostot" tarjoavatkin sitten jo palveluksia, joista
saattaa kärsiä koko yhteiskunta. Rikolliset jätetään tuomitsematta tai muuta vastaavaa.
Tällaista en tosin tiedä tapahtuneen, mutta ainakin se olisi mahdollista. Teko muuttuu
mielestäni vakavaksi silloin, kun sen avulla syrjäytetään joku ihminen, yritys tai
järjestö, joka olisi ihan oikeudenmukaisesti ansainnut jonkin paikan, etuuden tai
tehtävän, mutta kun jäi se vodkapullo tai vastaava tuomatta.
Muistan minä ajan, kun vain naureskeltiin, että tietyn puolueen jäsenkirja
antoi suuremman pätevyyden kuin vuosien koulutus. Ei sille olisi pitänyt nauraa,
pikemminkin itkeä, mutta luuletteko todella, että tällaisesta on jo nyt päästy eroon?
"Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa", sanovat viralliset
tahot - paitsi poliisi. Poliisi on voimaton, koska lounas on vähäinen lahjoma, josta
ei ole määrätty rangaistusta, ja "hyväveliverkostoon" on vaikea päästä
käsiksi. Poliittiset virkanimitykset ovat taas maan tapa, josta tuskin tulee edes
mieleenkään kaivella syytettä, vaikka se ihan hyvin saattaisi täyttää jonkin rikoksen
tunnusmerkistön.
Liekö ihan ensimmäinen ihme tässä maassa, että jäsenkirjan avulla on ohitettu
joku pätevämpi? Vai oletteko todella sitä mieltä, että esimerkiksi oikeusministeri
ei tarvitse mitään pätevyyttä?
Minun mielestäni Suomi on siis niin korruptoitunut maa, että korruptiota ei
edes huomata. Poliisin pitäisi ehdottomasti perustaa tähän tarkoitukseen erikoistunut
yksikkö ja pudotella vaan päitä pölkyltä, vaikka joku isompikin nuppi tipahtaisi.
Onhan meillä huumepoliisikin, vaikka luulen, että huumeet ovat sittenkin pienempi
ongelma kuin tämä korruptio. Vai olenkohan minäkin naiivi?
Uskon kyllä, että huumeetkin ovat ongelma ja huumeista pahin on alkoholi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti