Vaiettu Elisenvaaran pommitus

Erkki Rahkola ja Carl-Fredrik Geust ovat kirjoittaneet tuon nimisen kirjan, joka kertoo Elisenvaaran risteysaseman tärkeydestä ja siihen kaikkien sotatoimien aikana kohdistetuista vainoista. Se oli tärkeä rautatien solmukohta sen aikaisessa Karjalassa, joten siihen kohdistui myös voimakkaita vihollisuuksia kaikissa sodissa.

Koska historian ja nimenomaan sotahistorian kiinnostukseni on yleisesti tunnettua, on luultavaa, että myös Joulupukki on asiasta kuullut, koska osasi tuoda minulle joululahjaksi juuri tämän kirjan.

Toki minä tämän kirjan tapahtumat pääpiirteittäin tunsin, mutta monet yksityiskohdat tässäkin teoksessa vahvistivat minun käsityksiäni siitä, että normaalisti evakuoitujen ihmisten lisäksi Karjalasta tuli myös suuri joukko pakolaisia tänne Kanta-Suomeen. He olivat siis aidosti pakolaisia, monet heistä täysin verrattavissa Syyrian, Irakin ja Somalian pakolaisiin. En minä voi muuta kuin ihmetellä nykyisen sukupolven väitteitä, että ei Karjalasta tullut pakolaisia. No ihan varmasti tuli, ja minä olen yksi heistä, vaikka en aivan vielä omin voimin kävellyt, kun olin vasta muutaman päivän ikäinen.

Synnyin 9.kesäkuuta 1944 Pitkärannassa, josta äitini toi minut sotaa pakoon. Pitkärannasta lähdetiin 18. kesäkuuta, koska elämä siellä ei enää ollut mahdollista ja ”ryssä” kolkutteli jo kaupungin portteja. Näihin aikoihin siellä ei juuri suomalaisia enää ollut, sillä ihmiset olivat paenneet kuka milläkin keinoilla. Me onneksi pääsimme alkumatkan sotilasajoneuvon kyydissä, josta varmaankin lankesi kiitos minun avuttomuudelleni.

En tiedä, mitä pitäisi ajatella suomalaisten historiantutkijoiden avuttomuudesta, koska eivät millään tavoin ole pyrkineet korjaamaan sitä hyvin yleistä väärinkäsitystä, että ei Karjalasta tullut pakolaisia. Heille voin sanoa vain, että lukekaa tuo mainitsemani kirja, samoin kuin Pentti Oksasen kirja nimeltä Laatokan pakolaiset, niin saatte tutustua todellisiin seikkailuihin. 

Painotan sanaa todellisiin, sillä näin on todella tapahtunut, vaikka näitä tapahtumia ei minun muistiini olekaan tallentunut. Ei historian tutkiminen ole kielletty myöskään historian tutkijoilta. Tarkempi syventyminen evakkokysymykseen paljastaisi varmasta ”ihmeellisyyksiä” tästäkin asiasta. Jopa minäkin olen saanut selville, että sana ”evakko” pitää sisällään vähintään kolmenlaisia ihmisiä. Ensinnäkin ihmisiä, jotka saivat evakuointikäskyn hyvissä ajoin ennen kun sotatoimet edes olivat lähelläkään heidän kotiseutujaan. Toinen hyvin vähällä päässyt porukka oli rajaneuvottelujen jälkeen siirtymään määrätyt ihmiset, jotka menettivät kotinsa vain ”munattomien” rajaneuvottelijoiden takia. Pahimmassa asemassa olimme me, todelliset pakolaiset. Ihmiset, jotka jättivät kotinsa vasta silloin, kun todella henki oli uhattuna.

Pakolaisten pakomatka ei ollut mitenkään järjestettyä eikä järjestelmällistä. Kukin tuli miten pääsi ja mistä pääsi. Hyvin suuren osan matkaa henki oli todella uhattuna, ja satoja todella myös kuoli tuolla matkalla. Ehkä suurin yksittäin kuolleiden joukko olivat nimenomaan Elisenvaaran pommituksissa kuolleet. He olivat siviilejä, jotka eivät kerenneet ajoissa pois sodan jaloista.

Paljon puhutaan historiallisista vääryyksistä, mutta ihan niin suomettuneita meidän ei sentään tulisi olla, että tätä vääryyksien ketjua jatketaan silloinkin, kun se ei mitenkään ole välttämätöntä. Eikö todella olisi aika myöntää, että osa näistä Karjalan evakoista on todella pakolaisia? On aivan turha vedota siihen, että pakolainen määritellään siten ja siten. Eivät tosiasiat määrittelemällä miksikään muutu eikä valtakunnan rajoilla todellakaan ole mitään merkitystä tässä asiassa.

Kirkkoherra Arvi Kujala siunaa Elisenvaaran pommituksen uhreja Otsanlahden uudella hautausmaalla 25.6.1944. SA-kuva

Pakolainen on se, joka pakenee jostakin paikasta pelätessään jotakin ja hakeutuu paikkaan jossa luulee olevansa turvassa.

Ostakaa nuo kirjat… suosittelen.

P.S. Minä, ”ryssän lapsi”, olen antanut kertoa itselleni, että lähes nykyisen kaltainen ”rasismi” kohdistui aikoinaan myös meihin muulta tulleisiin toisuskoisiin. Rasismi Suomessa ei siis ole ollenkaan uusi asia. Erona nykyiseen on vain se, että suurin osa noista banderollien kantajista oli silloin rintamalla. Kun itärajallakin oli kiirettä, ei keretty länsirajoja sulkemaan. Toisaalta meidät oli kai pakko ottaa vastaan, koska olimme kaikesta huolimatta suomalaisia. On kai niin, että juuri tästä syystä me pakolaiset emme joidenkin mielestä ole pakolaisia. Jos se tosia-asia myönnettäisiin, että Karjalasta tuli massoittain ihan oikeita pakolaisia, ei enää voitaisikaan puhua ennennäkemättömästä pakolaistulvasta. Eiväthän sotien jälkeen syntyneet ikäluokat tosin paljon ole nähneetkään, ja heille kai tilanne on ”ennennäkemätön”.

Varmaa on, että sen verran paljon näitä pakolaisia nytkin on, että ihan sanoja vääristelemällä ei tästäkään asiasta selvitä.